Kansitaide Faff-Bey
Should Have Stayed In The Grave
CD
[ Poko Rekords ]

( 8½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. When Death Comes
02. Psycho
03. S/M-Party
04. The Laugh
05. Authority
06. The Slaymaker
07. No Rule
08. Doesn´t Feel Like Laughin
09. Sgt. Pepper´s Lonely Heart´s Club Band The Second
11. The Second Funeral
12. Bloody Mary & The Tooth Fairy
13. Awake
14. Birthday
15. Ace Of Spades
16. Who Has Said That Hell Is Hot
17. Domestic Pleasures
18. Southern Uncomfort
19. Scarred Life
20. Wish I Was Kway
21. The Giant Of Kurikka
22. Robert The Redeemer
23. The Barbie Murders

kesto: 69:25
Kulttimainetta nauttiva Faff-Bey on yksi suomalaisen hc/thrash-metallin pioneereja jonka monet tuntevat nimenä, mutta ei välttämättä musiikkina. Ei ihme, sillä varsinkin alkupään levyt pienine painoksineen ovat olleet aikaa sitten loppuunmyytyjä. Osuvasti nimetty kokoelma Should Have Stayed In The Grave puolustaakin paikkaansa tuoden hyvän läpikatsauksen bändin musiikilliseen antiin, joka ei ole vuosin saatossa menettänyt omaleimasta tehoansa.

Faff-Bey oli alussa monelle hieman hankalasti sisäistettävä tapaus. Se oli liian raskasta hc-punkkareille ja liian räkäistä perinteiselle metallidiggareille, mutta tästä huolimatta bändi keräsi nopeasti pienen, mutta uskollisen diggaripiirin ympärillensä. Julkaisujen myötä mainetta tuli jo enemmänkin, mutta harmilliseksi bändin uran tekee se, että monessa mielessä se oli alusta asti laskujohdanteinen. Uran edetessä levyt olivat kyllä musiikillisesti kypsempiä, mutta samalla alkuajan alkukantainen energia ja raivo katosivat levy levyltä ja viimeiseksi jäänyt New Religion oli jo perinteistä äijäheviä. Tai kuten Maike varmasti sanoisi, "miesten tekemää tylyä musiikkia". Tylyä tai ei, samaa vetovoimaa ei enää löytynyt. Viimeiseksi jäänyt neljän biisin demo vuodelta 1996 näytti taas perinteisempää suuntaa vauhdin ja äkäisyyden ollessa huomattavasti terävämpää, kuin parilla edellisellä levyllä. Faff-Beyn ura ei silti enää tästä jatkunut.

Bändin ensimmäiset julkaisut, samoissa sessioissa syntyneet S/M Party -seiskatuumainen ja Back From The Grave -LP ovat edelleen bändin kovinta ja tiukinta tavaraa. Arvaamatonta ja bändille sittemmin ominaista raakaa sahametallia, jossa omalaatuinen ja kiero lyriikkapuoli sadomasokismeineen ja monenlaisine inhorealismeineen vain korostivat tylyä kokonaisuutta. Tämä sessio onkin parhaiten esillä kokoelmalla kuudella kappaleellaan ja itseoikeutetusti ja luonnollisesti bändin "hitti" ja tavaramerkiksi noussut S/M Party on mukana. Jatkoa seuranneen singlen Emptyheadin b-puoli, ruotsalaisen Leather Nun:in laina No Rule saa tiukan Faff-Bey -käsittelyn ja samaa röyhkeää asennetta jatkoi vielä kakkosalbumi Doesn't Feel Like Laughing… It's The Second Funeral, vaikka samalla myös harkitsevaisuus ja maltillisuus oli löytänyt tiensä ärhäkkään musiikkiin. Tämä ja edellinen osio onkin kokoelman parasta antia, sillä kolmas levy Birthday ja tätä edeltänyt single Ace Of Spades ovat jonkinlaisia vedenjakajia bändin uralla. Versio tuosta Motörheadin tunnetuimmasta kappaleesta ei ole perussuoritusta kummoisempi ja metallisempaa linjaa edustanut Birthday ei aivan saavuta sitä samaa adrenaliinia kuin edelliset albumit - olkoonkin, että aloituskappale Bloody Mary & The Tooth Fairy edustaa alkuajan raivokkaampaa henkeä. Kokoelman kolme kappaletta kuitenkin osoittavat, ettei linja nyt kovin kauaksi ole silti lipsunut. Yhteneväisyys aiempaan tuotantoon korostuu, kun päädytään bändin viimeiseen julkaisuun New Religion, jossa kelkka kääntyy täysin eri polulle ikään kuin keskisormea näyttäen, ollen räyhäkkään moshauksen ja rähjäämisen sijaan miehekästä äijäheviä jossa kaljan sijaan juodaan viskiä. Ero aiempaan tuotantoon on huomattava ja vaikka en huonoina näitä pidäkään, vertailua alkupään tuotantoon ei tuosta vain silti ohiteta. Joutsenlauluksi jäänyt neljän kappaleen demo on sisällöllisesti ihan täyspainoista tavaraa; taas huomattavasti ärhäkämpää ja aggressiivisempaa tavaraa, palaten uran puolivälin tiimoille, pitkälti Birthday aikakauteen.

Should Have Stayed In The Grave antaa hyvän kokonaiskuvan bändin urasta. Vaikka niin usein kokoelmista puuttuu niitä omia suosikkeja, tällaisenaankin se asettaa riman korkealle antaen tylyä oppituntia uusille yrittäjille. Plussaksi nousee myös kansilehdykän hyvä historiikki Maiken lyhyine kommentteineen, joista saa näissä puitteissa oivan käsityksen bändin urasta.

Täytyy myös toivoa, että tämä kokoelma olisi vain maistiainen tulevasta, sillä bändin nyt jo harvinaisiksi käyneiden alkupään Bad Vugum -aikakauden levyt ansaitsisivat kyllä tulla julkaistuksi cd-aikakauteen ihan kokonaisinakin. Nyt on kuitenkin tarjolla yli tunti kunnon S/M-kyykytystä, joten nauttikaa tästä ja ottakaa opiksi.

15.06.2005, Janne Rintala
Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 5353
Palaa »