|
01. Secret Sphere
02. Journey into the Dawn of Life
03. Politics of War
04. Legend of a Stolen Heart
05. Falling Asleep
06. Kontinuum
07. Mystica Aegyptiorum
08. Amon
09. Beyond the Time
10. Lament
11. Astral Horizons
12. As the Time Passes By
13. Overture Soleminis
14. Samson
Kesto: 43:49 |
Serbia ei ole sellainen maa, josta yleensä jää käteen raskaampaa musiikkia. 90-luvun alun kriisien jälkeen maasta on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa nousta bändejä ja levyjulkaisujakin alkaa tapahtua. Alogia on maan yksi tunnetuimmista ryhmistä, yhtyeen voimahahmot Srdjan ja Miroslav Brankovic ovat myös kulttisuosiosta nauttivan Psychoparadox -deathmetal-bändin perustajajäsenet. Alogiaan veljekset kuitenkin ammentavat ideansa jostakin ihan muualta, Secret Spheres of Art -nimeä kantava levy on nimittäin korkealaatuinen kokonaisuus perinteikkäämpää metallia. Kyseessä on siis yhtyeen kolmas levy ja samalla myös ensimmäinen englanniksi laulettu kokonaisuus.
Tyylillisesti levy on jonkinlaista progressiivista powermetallia, mutta onneksi sävellyksiin on otettu mukaan vain parempia puolia kummastakin tyylisuunnasta. Näennäisen suuri kappalemäärä selittyy sillä, että osa biiseistä on lyhyehköjä instrumentaaleja, mikä on harvinaisen hyvin oivallettu bändiltä. Nämä lyhyet pätkät soveltuvat mukavasti levyn raitojen väleihin sen sijaan, että hyviin pieniin melodianpätkiin ja fiilistelyihin olisi pakosti täytynyt survoa muutkin osuudet ja muuttaa yksi hyvä idea viiden minuutin biisiksi. Vain kokonaisuutena kantavat ideat ovat muuttuneet täysimittaisiksi kappaleiksi. Juuri näiden pienten instrumentaalien ja introjen takia levyä on mukava kuunnella kokonaisuutena.
Oikeat kappaleetkin ovat hyviä luomuksia, sävellykset toimivat ja melodiat jäävät päähän soimaan. Progeilua on ihan säästeliäästi ja kyseisen tyylisuunnan elementit ovat pelkästään tyylikeinoja eivätkä itsetarkoitus. Kappaleista löytyy kaikki normaalit osuudet ja rakenteet, levy on kokonaisuutena mukavan selkeä eivätkä sävellykset yritä edes ylittää itseään. Tuotannollisesti levy voisi olla hieman parempi, osan aikaa soundimaailma on vähän ontto ja ohut, mutta onneksi ei erityisen häiritsevästi.
Valittamisen aihetta löytyy myös jonkun verran lyyriseltä tasolta, sillä sanoitukset eivät aina ole erityisen mielenkiintoisia. Lisäksi solisti on aika keskitasoinen, ei mikään huono mutta persoonallisuutta voisi olla enemmän. Albumi toimii, mutta aivan parhaimmistoon päästäisiin vasta sitten kun laulupuolta saataisiin omanlaiseksi, parantamisen sijaa ei sinänsä ole mutta jotakin omaa voisi kyllä olla.
Secret Spheres of Art on kyllä varsin mukava ja yllättävä poikkeus. Levy on hyvä kokonaisuus terveellä järjellä tehtyjä biisejä ilman liikaa kikkailua ja yrittämistä. Levy kannattaa tarkistaa jos power- tai progemetalli miellyttää, kokonaisuutena levy kyllä ansaitsisi minusta suurempaa huomiota kuin mitä se tulee oletettavasti keräämään.
07.06.2005, Turkka Holmqvist |
|
