|
01. Soldier Side – Intro
02. B.Y.O.B.
03. Revenga
04. Cigaro
05. Radio/Video
06. This Cocaine Makes Me Feel Like I’m On This Song
07. Violent Pornography
08. Question!
09. Sad Statue
10. Old School Hollywood
11. Lost in Hollywood
Kesto: 36:06 |
System of a Downin edellisen varsinaisen albumin, briljantin Toxicityn jälkeen tuntui, että bändi on seuraavan levynsä kanssa liki mahdottoman tehtävän edessä. Miten pistää paremmaksi tai edes päästä samaan kuin Toxicityllä? Uutukaislevy Mezmerizen myötä bändi kuitenkin lisää kierroksia entisestään, kaasuttaen kaavamaisuutta pakoon niin heikkopäistä vauhtia, että sylinteriparat saavat elämänsä kyytiä. Toxicityn kirkkauden sokaisemat epäilevät tuomakset jäävätkin pakokaasupilveen yskimään harhaluulojen syövyttämät keuhkonsa pihalle.
Tyrmäävän upea, rauhallisen kaihoisa Soldier Side -intro aloittaa yhdentoista biisin ilotulituksen, joka ei tunnu vieroksuvan yhtäkään tyylilajia. Kuinka moni yhtye voi pokkana vaihtaa lennossa polkasta mättöön tai hiphop-henkisestä kertsistä murskaavaan kitaravalliin päästämättä hetkeksikään irti kaikkea eteenpäin nykivästä punaisesta langasta? Rytmihäiriöitä pelkäävien rauhoittamiseksi paljastettakoon, että toki sekaan mahtuu hengähdystauoksi myös Questionin kaltaisia perinteisemmän kaavan kappaleita.
Jos jo edellisellä platalla kuulijalle näyttäytyi nerouden ja hulluuden rajamailla tasapainoileva yhtye, nyt System of a Down heilahtelee entistäkin hurjemmin puolelta toiselle. Ensimmäiset kuuntelukierrokset menevätkin virnuillessa kuin vähämielinen: toinen toistaan kierompia jippoja isketään hengästyttävällä tahdilla tiskiin ja riemastuttavan monilukuiset yksityiskohdat tuikkivat Mezmerizella kuin Mauri Kunnaksen kirjojen kuvituksessa konsanaan. Vajaat 40-minuuttinen levy on ohi silmänräpäyksessä, jättäen kuulijan hölmistyneenä ihmettelemään, mikä iski. Mysteeri alkaa ratketa, kun on uskaltautunut saman myllytyksen vietäväksi uudestaan ja taas uudestaan. Jos aluksi kaikkeen runsauteen meinaa hukkua, pitemmän päälle Mezmerizelta pursuavat moninaiset mausteet auttavat pitkittämään levystä irtoavaa nautintoa ja mielihyvän tunnetta liki loputtomiin. Lopulta sitä päätyykin lopputulokseen, että levyyn lienee mahdotonta kyllästyä. System of a Down ei tunne välimuotoja, sitä voi joko vihata tai rakastaa. Yksi asia on kuitenkin varma: ei tosikoille!
01.06.2005, Eve Kojo |
|
