|
01. Spit Back
02. Year One
03. Bang It
04. Domino
05. Lost My Love
06. Average Ninja
07. Testing
08. Iron Spell
09. Like Lemass
10. Almost Over Everything
11. Carrier |
GBFam Records julkaisee tamperelaisen Day Elevenin debyyttilevyn, Almost Over Everything:in jonka onnistuneen taiteellisen layoutin on suunnitellut Maj Karman keulakuva Herra Ylppö. Vaikka kyseessä onkin debyyttilevy, ylettyvät bändin juuret 10 vuoden päähän, tosin miehistö on matkan varrella hieman vaihtunut. Silti bändi ei silti ole koskaan tinkinyt lähtökohdistaan luoda omaperäistä ajatonta materiaalia täydellä sydämellä.
Day Eleven on enemmän kun pelkkä perinteinen tyyliään etsivä debyyttilevyn julkaissut rockbändi, se on tietynlainen hybridi 80-luvun ja nykypäivän rockmusiikkia. Siksipä orkesterin materiaalia on vaikea kategorioida suoraan, mutta melankolinen alternative-rock saa toimia jonkunlaisena pakollisena suuntaviivana bändin edesottamuksien hahmottamiseksi. Paikoitellen bändin materiaalista voi löytää vaikutteita mm. Soundgardenin, Manic Street Preachersin ja melodisemman Guns 'N' Rosesin suuntaan. Materiaali täyttää myös 80-luvun stadionrockille ominaiset musiikkimääritteet joten bändin tyylisuuntaa voi sanoa monen asian summaksi. Monipuoliselta kuulostaa myös kahdessa eri studiossa luotu äänimaisema. Levyn soundipolitiikka toimii yhtä hyvin niin melodisen, kuin särmikkäämmänkin soitannon aikana.
Bändillä on selvä tarkoitus soida monipuolisesti ja ajattomasti. Biiseissä liikutellaan melodioita ja tunnelmia edestakaisin, paikoitellen biisit tarjoilevat yksinkertaisia "kitara ja mies" -osuuksia, mutta jo seuraavassa hetkessä bändi soikin jo lähes stadionrock-bändin massiivisuudella. Bändi on lähtenyt ennakkoluulottomasti rikkomaan rockmusiikin häilyviä raja-aitoja sillä bändillä on tarpeeksi kunnianhimoa etsiä omanlaisensa tyylisuunta.
Ennakkoluulottomalla sävellystyylillä on myös kääntöpuolensa, sillä kokonaisuudeltaan tuotos ei ole täysin tasapainoinen, muutama hieman keskinkertaisempi, toteutukseltaan hieman irrallinen biisi on valitettavasti eksynyt mukaan. Vokalisti Janne Pajarin kaihoisa lauluääni tuo paljon omaperäisyyttä materiaaliin, mutta hetkellisesti laulaja sortuu lievään ylitulkintaan, joka etenkin tunteellisempiin biiseihin tuo hieman jopa koomisia piirteitä. Ajattomaksi klassikoksi Almost Over Everything:istä ei välttämättä ole, mutta debyyttilevyksi tuotos on kovatasoinen. Uskon, että jo tällä levyllä bändi saavuttaa kohtalaisen laajan fanipohjan.
10.05.2005, Olli Rinnekangas |
|
