|
01. Me And Dark And You
02. Leaving The Fields
03. Forever And Never
04. Forlorn
05. The Night
06. The Wannadie Song
07. Whore: The Downfall
08. Whore: The Vengeance
00. Video: Me And Dark And You
|
Itävallasta turahtaa nyt sellaista shittiä, että kalsarit vaihtoon, ennenkuin haju leviää lähiympäristöön. Doomiosastolta kaiketi aloittanut Jack Frost veivaa nykyisin oman määrittelynsä mukaan gloom rockia, mitä hemmettiä se nyt sitten tarkoittaakaan. Jonkinlaista gootahtavaa fiilistelyä bändin kuudes (!) julkaisu Wannadie Songs sisältää, keskitasoa reippaasti huonompaa sellaista.
Jälleen kerran turvaudutaan halpamaiseen mutta ymmärrettävään kikkaan, eli tarttuvin ralli on tuupattu levyn kärkeen. Sentenced-henkisen, suht rivakan starttauksen nostattama toiveikas ilmapiiri ei kuitenkaan kanna alkuriffiä pidemmälle. Nämä odotukset nimittäin pamahtavat lattiaan ja rysähtävät vielä lankkujen läpi syvälle maan syövereihin herra vokalistin avattua turpansa. Vokalisti-basisti Phred Phinsterin ulosanti muistuttaa jonkinlaista surkeaa lamahybridiä Fernando Ribeiron (Moonspell) ja Ike Vilin (Babylon Whores) laulannasta. Lopputulos on sanalla sanoen kaamea. Vaikka maailma on keskinkertaisia hoilottajia pullollaan, Jack Frostia kuunnellessa ketutuksen taso on noususuhdanteinen koko levyn ajan, hamaan loppuun saakka. Harvoin saa pelkkä vokalistia kuunteleminen näkemään näin paljon punaista. Hei oikeasti, laulaja vaihtoon tai laulutunneille, mieluiten nopeasti.
Jos Wannadie Songsin ensimmäisen veisun tempo on enemmän kallellaan nopeaan kuin hitaaseen, jatko sisältää sekä laahaavaa että saakutin tylsää rallattelua, jota on vaikeaa saada doomkarsinaankaan tungettua. Hyvänä esimerkkinä toimii nelosbiisi Forever and Never, joka perustuu huonosti toteutettuun kahden soinnun rämppäämiseen. Unettavampaa kuin eduskunnan istunnon seuraaminen, pysyäkseen hereillä on kuuntelijan varattava vähintään puntillinen tulitikkuja silmäluomia tukemaan. Välähdyksenomaisesti Jack Frost onnistuu liippaamaan läheltä mm. Tiamatin tuotantoa, mutta tuo tunne poistuu mielestä salamannopeasti: ei tätä mihinkään noin uraauurtavaan sovi verrata.
Kysymys kuuluu: mitä hemmettiä Massacre on ajatellut kiinnittäessään tämän pumpun?! En keksi ketään, joka voisi kuunnella tällaista moskaa, kun tarjolla on niin paljon parempiakin vastaavanlaisia yhtyeitä. En suosittele, en kenellekään.
10.05.2005, Eve Kojo |
|
