|
01. Intro
02. Lobotomy With a Crucifix
03. Bless the Child
04. Scythe of Blasphemy (Kiss the Goat)
05. Mankind´s Last Breath
06. Vade Retro Deus
07. Temptations of the Flesh
08. Monument 666
09. Blindfolded Fuck
10. Viimeinen Voitelu
Kesto: 35:39
|
Jo aiemmin demojäljellään vakuuttanut, sittemmin Dynamic Artsin suojiin päätynyt Sear on iältään vasta suhteellisen nuori bändi. Tästä huolimatta piiput on rassattu, luotien kärjet viilattu ja teurashommaan on muutoinkin paneuduttu selvästi keskivertoista vesaa paremmin. Runsaaseen puoleen tuntiin puristettu death/black metal -myrkkysekoitus yhdistää taidokkaasti samaan pakettiin murskaavaa death metalia, viehkeitä kitaramelodioita ja toisaalta koleaa black metal -raastoa.
Intron lisäksi mukaan pakatut yhdeksän kappaletta ovat ytimekkäitä ja raivotautisia purennaltaan, eikä bändi jää tuleen laiskottelemaan. Vaihtelua tarjotaan mukavissa määrin, joten pelkkään nopeaan kaahaukseen tai toisaalta pahaenteiseen keskitempoiseen vääjäämättömään tuhoon ei pääse kyllästymään. Juuri kun levyn kuvittelee kallistuvan pelkän Florida-deathin puolelle, nousee esiin bändin toinen puoli - ja sama toimii myös toiseen suuntaan. Siltikin vain harvoin törmää näin hyviin hybrideihin ja yleensä kana kuseekin alas jompaa kumpaa reittä pitkin. Näissä kappaleissa on sitä jotain, aina murskaavuudesta kylmään viiltämiseen ja melodisesta fiilistelystä punahehkuiseen aggressioon.
Vaikka villistä genresekoituksesta onkin kyse, on levyn soundimaailma saatu ällistyttävän hyvin sopimaan kokonaisuuden kanssa. Kitarasoundit ovat selkeydestään huolimatta raskaat ja musertavat, ja pakko myöntää kyllä, sopivat pirullisen hyvin riffien tyylistä huolimatta levyyn. Ainoastaan hienoista taustalle hukkumista tapahtuu ärhäköimmissä nopeissa osuuksissa kitaroiden kyntäessä melodisempaa sarkaa. Rumpuosasto on jyhkeä ja erottuva, kaikin puolin nappiin osunut suoritus, josta en valittamista keksinyt väkiselläkään. Viimeisenä voiteluna laulupuolella on tarjota mukavan karkeaa rääkynää että vastaavasti miehekästä örinälaulantaa. Homma toimii hyvin, eikä vaihtelu aiheuta ylimääräistä karsastelua suuntaan tai toiseen.
On myönnettävä, että osasyy Begin the Celebrations of Sin jämäkkään toimivuuteen on sen kompakti ja hyvin hiottu rakenne. Kappaleet ovat sopivan pituisia, biisit on kasattu järkeä käyttäen eikä levy anna syytä tympääntymiseen hetkeksikään. Aivan klassikoksi levystä ei luultavasti ole, mutta tämä ei estä sitä olemasta palaa laadukasta death/black metalia Suomesta vuonna 2005.
19.05.2005, Serpent |
|
