|
01. Tulen tuoja
02. Otteita hullun päiväkirjasta
03. Valoni, voimani
04. Manan maille
05. Meistä on maa täysi
06. Ihminen
07. Tunteeton
08. Laskeudu yö ylleni
09. Luovuttajan mietteitä
10. Siipesi, elämäsi
Kesto: 46:04
|
Lohjan perukoilta Suomen metalliskeneen hivuttautunut Wasara on kirjoittanut jatkoa kohtalaiselle Kaiken kauniin loppu -debyytilleen vuodelta 2003. Meistä on maa täysi ei liikoja sotke jo valmista konseptia, vaan yhdistelee edellisen levyn tavoin Tenhin kaltaista akustista melankoliaa perisuomalaiseen riffijyräykseen. Tuloksena on saatekirjeen termin mukaista ”depressiometallia”.
Levy on kuitenkin hyvistä lähtökohdistaan huolimatta epätasainen. Tulen tuoja johdattelee kuulijan lupaavasti Wasaran tummanharmaaseen maailmaan basisti Ipi Kiiskisen tyylikkään harmonikan säestämänä, mutta seuraavat kappaleet ovat kolmen minuutin pituuksineen enemmänkin keskeneräisiä biisihahmotelmia kuin täysiverisiä valitusveisuja. Levyn edetessä säröt tasaantuvat, mutta lentoon ei Meistä on maa täysi lähde kunnolla oikein missään vaiheessa. Tasainen kitararouhinta ei innosta (tai paremmin: masenna) kuulijaa kunnolla, ja matala kuolomurina latistaa entisestään tunnelmaa.
Kevyemmät tunnelmointiosiot antavat onneksi levylle hieman ilmaa, ja myös Antti Aströmin puhdas laulusuoritus hakkaa miehen perusörinöinnin mennen tullen. Myös muutama yksittäinen biisi kuten nettisinglenäkin julkaistu Manan maille sekä hieman Mokoman balladiosaston mieleen tuova Laskeudu yö ylleni korottaa levyn profiilia. Peruspieksentä Tunteeton on taas aivan väärässä seurassa. Jos vaihtelua levylle on täytynyt etsiä, olisi sen voinut löytää hienovaraisemmin ja tyylikkäämmin. Onneksi levy saa tyylikkään päätöksen Siipesi, elämäsi -kappaleen ja hienovaraisen ja koskettavan piilobiisin muodossa.
Meistä on maa täysi osoittaa tällä yrmyllä viisikolla olevan asenne ja ammattitaito hallussaan ja sounditkin ovat toimivan rouheat kumeaa rumpukolinaa lukuun ottamatta, mutta kiinnostavaksi ja säväyttäväksi kokemukseksi ei tästä levystä ole. Wasara ei saa sovitettua herkkää ja hurmeista puoltansa yhteen niin, että lopputulos olisi enemmän kuin osiensa summa. Nyt levy jää liian hajanaiseksi ja kasvottomaksi.
29.04.2005, Antti Klemi |
|
