|
01. Veriura
02. Kosketa
03. Käärmeenpesä
04. Irti
05. Tuonen viemää
06. Kiiraslapsi
07. Multaa ja loskaa
08. Narua
09. Rumavirsi
10. Herraa hyvää kiittäkää
11. Isän kädestä
Kesto: 43:18
|
Vaikka osoittaakin huonoa kritiikkitaitoa verrata yhtyettä heti alkuun toiseen yhtyeeseen, ei Ruoskan kolmannen täyspitkän, Radiumin, kohdalla voi tehdä muuta. Anteeksi vain pojat, mutta sen verran Rammsteinilta tämä kuulostaa: synkkää marssitahtista jynkytystä, raskaita riffejä, taustasyntikoissa yleisömassojen huminaa ja ilmasireenejä. Samoilla raiteilla ollaan.
Mutta Rammsteinhan on ihan hyvä bändi. Mikä tekee sitten Radiumista heikomman tuotoksen? Ehkä suurin ero on yksinkertaisesti se, että sisimmässään Ruoska ei ole Rammstein. Rammstein tihkuu saksalaista, perverssiä energiaa, joka tulee julki bändin (suuruuden)hulluissa suunnitelmissa, laulukielessä ja yleisessä asenteessa. Ruoska taas tyytyy pikkuveljen osaan: riffit ovat perinteisempiä, sanoitukset aukeavat liian helposti pikkujulmaksi sanailuksi, ja vaikka tuotantoon onkin satsattu ja tulos on betonimurskaimen luokkaa, eivät sfäärit nouse aivan tehtaanpiippujen tasolle.
Radiumissa on myös paljon tyhjää. Kappaleiden simppelit riffit kalvakoituvat usein turhanpäiväiseksi täytteeksi, eikä synarintamaltakaan löydy tällaisissa tapauksissa pelastavia, sars-viruksen lailla tarttuvia ideoita. Muutama heräte levyltä onneksi löytyy: sinkkubiisiksikin nostettu Tuonen viemää hurmaa vieläkin juuri suomalaisuudellaan, ja loppuherkistely Isän kädestä on yllättävän toimiva. Myös Patrik Mennander taitaa edelleen lauluniksinsä, tummasävyisissä hoilauksissa on aistittavissa niin perkeleellistä myhäilyä kuin katkeran miehen kolkkouttakin. Sanoituksissa olisi kuitenkin ollut rukkaamisen varaa, kuten aiemmin tulikin sanottua.
Tehtaan varjoissa ja pakettipeltojen pientareilla kypsytelty suomalainen tunnelma ei siis vielä irtoa Ruoskalta niin luontevasti kuin esimerkiksi kaihoilu Viikatteelta ja härkämäinen kiroilu Kotiteollisuudelta. Yhtyeelle varmasti löytyy kuitenkin täältä tuhansien murheellisten laulujen maasta se oma fanijoukkonsa, mutta kehitys polkee bändin kohdalla pahasti paikallaan.
25.04.2005, Antti Klemi |
|
