|
01. Between Heaven and Hell
02. Warrior
03. World of Conflict
04. Destination Forever
05. Oceans
06. Tomorrow Can Wait
07. Pictured Life
08. Firewind Raging
09. I Will Fight Alone
10. Northern Sky
11. Fire
12. Who am I
|
Jo levyn kansikuva kertoo kaiken. Poweria tässä tarjoillaan fantasialyriikoilla takuuvarmasti. Luettuani saatekirjeen, paljastuu, että levyn takana seisoo tuottajana kukas muu kuin itse David T. Chastain, jonka tuotettavana on vieraillut useampiakin huippukitaristeja. Suomalaisittain muistamme varmasti mr. Keskisen, jonka yhteistyö Chastainin kanssa päättyi melko karvaisiin kokemuksiin. No toivotaan, että Firewindin Gus G tajuaa lukea sopimukset hieman tarkemmin, ja välttyy jenkkilafkojen kusetukselta...
Firewindin kitaristi Gus G, johon työskentelyyn tämän bändin idea siis täysin perustuu, on 21-vuotias kreikkalaissyntyinen hemmo, joka on myös hoitanut levyn sävellystyön. Yngwietä on selkeästi kuunneltu, vaikkakaan selkeään plagiointiin ei sorrutakaan. Sormet vilistävät otetautaa pitkin valonnopeutta, mutta onneksi sooloissa maltetaan myös armahtaa kuuntelijaakin mukavilla rauhoituksilla ja kikkailuilla, mitkä vertailun vuoksi vaikka itse arkkimaestro Malmsteenilta valitettavasti ovat aina puuttuneet. Biiseissäkin on ihan kivaa vaihtelua, jonka takia levyn jaksaakin kuunnella ilman suurempaa kyllästymistä läpi. Materiaali sinällään eivät sisällä oikeastaan mitään uutta, ja niin kuin usein tämän alan biiseissä, koko rakenne näyttää vain tähtäävän kahden, kahden ja puolen minuutin kohdalla soitettavaan sooloon.
Firewindin taustaryhmä on basistia lukuunottamatta samat kuin Kenzinerillä, joten sielläkään rintamalla kenenkään ei pitäisi päästä kiukuttelemaan, joskin laulaja Stephen Fredrickin raaka ääni saattaa jakaa hieman mielipiteitä puoleen tai toiseen. Koskettimien takana ei varsinaisesti ole kukaan, ja näin ollen kitara vs syna taistoa tältä levyltä ei löydy.. Minä en jäänyt kaipaamaan, koska oli ihan mukava keskittyä vain yhden virtuoosin esiintymiseen, jossa sitten olikin ihan tarpeeksi sisäistettävää.
Levy on loistavasti tuotettu, ja soundit ovat erinomaiset. Miksaus ja masteroinnin takana seisoo Fredrik Nordström, jonka käden jälkeä on saatu ihastella monessa muussakin levyssä. Kokonaisuutena Firewindiä voi siis suositella varauksettomasti Yngwien ja muun kitarataiteilun ystäville, ja miksei hard rock/powermetal ystävillekin, joskaan sankarihevin ystävät eivät välttämättä löydä levystä juurikaan mitään lyriikoiden lisäksi.
8,5/10
Marko Heino
Erään korkeasti koulutetun ystäväni sanoja lainatakseni: "Omaperäisyys loistaa poissaolollaan". Pätee myös Firewindiin. Kun katsoo levyn kantta, mieleen juolahtaa oitis, että "ei jumalauta, taas yksi miekka-, kotka- ja lieskabändi". Kun levyn tittelikin on jostain kumman syystä kuultu monessa yhteydessä ennenkin, ei ensivaikutelma lupaa mitään taivaallista nautintoa. No, onneksi hätä ei ole tämän näköinen.
Tulituuli on kreikkalaisen kitaristi Gus G:n bändi. Mies on saanut joukkioonsa myös kotoisen Kenziner -yhtyeen levyllä vaikuttaneita hemmoja kuten laulaja Stephen Fredrickin. Hän onkin mies paikallaan. Äänenkäyttönsä on todella maskuliinista, eikä lajityypille usein kovin tyypillistä kimitystä tarvitse pelätä kuulevansa.
Bändin kappaleet ovat perinteista heavya powervaikuttein, mikä ilmenee lähinnä tuplabasareissa ja hillityssä tilutuksessa. Kappaleista nimibiisi ja ylväs Tomorrow Can Wait toimivat parhaiten. Onpa mukaan ujutettu 21-vuotiaan kitarasankari Gusin intsrumentaalipalatkin, Oceans ja Northern Sky. Yksi lisäpiste tulee siitä hyvästä, että yhtye versioi mallikkaasti Scorpionsin upean Pictured Lifen.
7/10
Kimmo Jaramo
19.01.2003, Marko Heino / Kimmo Jaramo |
|
