|
01 Kurjen laulu
02 Pillipiipari
03 Kasvan
04 Viholliset
05 Perspektiivi
06 Valhettelija
07 Seeste
08 Se on minussa
09 Väristyksiä
10 Kauas aivot karkaavat
11 Parasta ennen 0898
12 Tyyssija
01 Koiruoho
02 Rajapyykki
03 Pois se minusta
04 Teon teoriaa
05 Seitsemän sinetin takana
06 Lihaa/terästä
07 Voimahuone
08 Ranka
09 Onnenonkija
10 Pimeyden liitto |
Emi on uudelleenjulkaissut Mokoman kaksi ensimmäistä levyä bonusbiisien kera. Muistan kun aikoinaan samainen lafka romutti loput levyjen ensipainoksista heikkojen myyntien takia, jolloin Mokoma perusti oman lafkansa ja siirtyi raskaampaan suuntaan. Siksi tuntuu perin oudolta, että levyt julkaistaan uudelleen Mokoman menestyksen noustua ennalta arvaamattomiin mittapuihin. Valu-levyllä on bonuksena ylijäämäbiisi Toinen kohtu, joka on iloisella melodiallaan ihan hyvä yritelmä ja saa suupielet virneeseen, kun pitää mielessä että kyseessä on sama bändi, joka huutaa nykyään Saatanan kukkoa ja käyttää jopa blastbeattejä. 120 päivää –levyllä on bonuksena kahden singlen b-puolet, jotka ovat minkä tahansa mittapuun mukaan täyttä kuraa, eivätkä yllä lähellekään varsinaisen levyn biisimateriaalia. Myös demobiisi Seitsemäs kahdestatoista on heikko, mikseipä koko demoa laitettu levylle bonuksena?
Valu-levyllä Mokoma esitti karskia suomirockia, vaikka soundeilla tai soittotaidoilla ei perin vielä häikäistykään. Annalan laulumaneerit olivat jo iskussa, mutta riffipuolella laahattiin sellaisessa ryteikössä, että pienikin kunnon melodia piristäisi kokonaisuutta. Kappaleet kuten Kasvan tai koneellinen Valhettelija toimivat silti edelleen. 120 päivää sen sijaan oli jo vahva näyttö osaamisesta, ja tällä kertaa suomirock oli saanut mausteeksi lieviä metallivaikutteita. Marko Annala päästeli jo täysillä, ja hienoja laulumelodioita kuultiin lähes joka kappaleessa. Kappaleiden sovitukset olivat selkeytyneet, ja mukana oli muutama todellinen hitti, kuten nyky-Mokomaa täysin muistuttava Seitsemän sinetin takana ja loistava suomirock-viisu Rajapyykki, joiden kuulemista edelleen Mokoman keikalla odotellaan. Levy oli omassa tyylilajissaan aika omaperäinen ja vetävä tapaus, ja jos Mokoma olisi jatkanut tällä tiellä, olisi seuraava levy voinut tehdä läpimurron ihan toisenlaisella saralla. Uusia levyjä kuunnellessa huomaa edelleen vivahteita vanhasta Mokomasta, mutta kaunis kiitos tästä uudesta suuntauksesta.
Uudelleenjulkaisut ovat rahastusmielessä valmistettuja tarpeettomuuksia, jotka tuskin tuovat kenellekään levyt jo ennestään omistavalle mitään uutta bonusmateriaalin tason jäädessä luokattoman heikoksi. Levyt itsessään ovat musikaalisesti kohtalaisen vahvoja, ja uudempikin Mokoma-fani löytää niistä varmasti monia iloisia kuunteluhetkiä.
Valu 7/10
120 päivää 8/10
06.04.2005, K.Aalto / Inferno |
|
