|
01. Holy War
02. Freedom's Blood - The Partiot
03. Time
04. The Invisible Empire
05. Demon's Child
06. Hight in the Sky
07. Alexander the Great - Hordes of the Brave
08. Crystal Tears
09. Iced Winds of the North
10. My Eternal Flame
11. Troops of Avalon |
Iron Mask ei ole itselleni tuttu kuin nimen kautta, vaikka kyseessä onkin jo bändin toinen levy. Aivan ensisoinnuista luokittelen sen Yngwie Malmsteen -kopioksi ja kotisivuja vilaistessa bändin pääjehu, belgialainen kitaristi ja säveltäjä Dushan Petrossi, jo alkuunsa poseeraa Yngwie-asennossa oman Fender-kultsunsa kanssa, muita ärsyttääkseen? Ulkonäkönsä puolesta permanenttia myöten mies menisi Yngwien kaksoisveljestä. Petrossi, jonka pääbändi on kuitenkin kolme levyä julkaissut Magic Kingdom, itse nostaa kissan pöydälle
jo promon saatekirjeessä; "Vuosien saatossa neoklassinen musiikki on juurtunut sydämeeni ja
mieleeni, joten säveltäessäni uutta materiaalia en ajattele sen kuulostavan juuri Malmsteenilta
tai joltain muulta, jonka takia ideat pitäisi unohtaa. En harrasta sitä, sillä tämä tyyli
on minulle rakas ja näin tulkitsen musiikin". Mies mainitsee pitävänsä myöskin Vivaldista,
Bachista ja muista tunnetuista säveltäjistä sivuillansa, joten emme anna asian siis tämän
enempää häiritä vaan katsastetaan bändiin kokonaisuutena. Ja sehän on dynaaminen pallien
potkumasiina laulaja Götz Mohren (Arrow, Rolf Munkes) vetäessä myös Yngwien tyyliin
sopivilla soundeilla, Soton, Bonnetin ja Boalsin äänet yhdistettynä tummassa raspiäänessään.
Enemmän bändin tyyli taantuu vanhan Yngwien puolelle, Deep Purplea ja Dioa unohtamatta. Levyllä toisena solistina toimii saksalainen Oliver Hartmann (ex-At Vance), joka tuo mukanaan jäänteitä vanhasta bändistään. Tai sitten Petrossi on säveltänyt kyseiset biisit Hartmannin äänialaa ajatellen At Vancen ajoilta. Hartmannia kuullaan kolmella kappaleella The Invisible Empire, Crystal Tears ja Iced Wind Of The North, viimeisellä poweritykityksellä hän laulaa dueton
Mohren kanssa.
Gary Moorelta, sekin Petrossin suosikkeja, on myös haettu suuntaa jota kuullaan mm. viimeksi
mainitulla kappaleella kitarasoolon muodossa. Iron Mask on koottu kansainvälisestä porukasta,
osa on Venäjältä, osa Belgiasta ja viimeisenä joukkoon on lisätty ruotsalainen Space Odysseystä, Time Requiemista ja Majesticistä tuttu kosketinvelho Richard Andersson, joka hoitaa synasoolot koko levyllä. Kun kyseessä on kaksi neoklassisesta, eritoten Symphony X:stä, innostunutta muusikkoa,
tuloksena on sauhuttelua ja leikittelyä eri soittimilla, samalla lujasti kiinnipitäen klassisen hevin perustarttuvuudesta ja väliin palataankin hardrockin tempotasolle levyn ainoaa balladia, My Eternal Flame:ä myöten, joka on pelkkää fiilistelyä. Ainoa ihmettelyn aihe on instrumentaalien puute kyseisessä genressä, en tosin olekaan kova instru-fani vaikka ne joskus toimivatkin. Petrossi luultavasti säveltää erinomaisia sellaisia, mutta tällä levyllä niitä ei jää kaipaamaan, koska Iron Maskillä menee tarpeeksi lujaa näinkin eikä tällä materiaalilla semmoisia show-offeja kaivata. Parhaimmiston paikan napsaisivat voimalliset ja perustemmolla runttaavat Freedom's Blood-The Patriot,
The Invisible Empire, High In The Sky ja Crystal Tears, mutta loput seuraavat aivan perässä, tasaisesta ja laadukkaasta matskusta on kuitenkin kyse, puhumattakaan tuotanto- ja miksauspuolesta, Mika Jussilan kädenjälki taustalla. Levyn kannen on puolestaan tehnyt Leo Hao, tuttu Blind Guardianin, Iced Earthin ja Nocturnal Ritesin tuotannosta.
19.04.2005, Satu Reunanen |
|
