|
01. Panic Room
02. Girlfriends
03. Dreamscapes
04. Spanish Romance
05. Quicksilver
06. Slowgold
07. Joyride
08. Contrapunctus III
09. 4 A.M.
10. Shadowdance
11. Ground Zero
12. Straight Ahead
13. Sometimes I Still Miss You |
Lion Musicin ei ihan ensimmäiseksi odottaisi julkaisevan levyä kitaristilta, jonka soittoa suuri yleisö on kuullut takavuosien eurodiscohumppaa suoltaneiden Falcon ja Haddawayn taustalla. Edellä mainitut nimet kuitenkin saattavat tarjota kohtuullisen työtodistuksen multikansalaisuuden omaavalle Milan Polakille, mutta todellisuudessa ne eivät kerro yhtikäs mitään kitaristin omista lahjoista.
Polakin toinen soololevy, Dreamscapes on pitkästä aikaa yksi miellyttävimmistä kitaralevyistä, joka on tullut vastaani. Tyylilliset yhtymäkohdat Steve Vaihin eivät ole kovinkaan kaukaa haettuja, sillä Polakilta löytyy niin soitostaan kuin kappaleistaan vaimaista otetta ja tyylittelyä, jollaisen kuuleminen hyvin toteutettuna vakuuttaa aina. Vaimaisuuksien ohella Polak on maustanut musiikkiaan tyylikkäillä jazzkuvioilla, jotka nostattavat mieleen sellaiset hardbop-aikakaudella itsensä jazzmaailman huipulle kammenneet kitaristit kuin Kenny Burrell ja Wes Montgomery. Akustisten kitaroiden käyttö niin perinteisenä komppausinstrumenttina kuin espanjalaistyylisenä soolosoittimena antaa musiikkiin oman säväyksensä, ja takaa ettei Polakia tarvitse teilata yhdeksi monista Vai-klooneista.
Ihailtavinta Dreamscapesissa on sen sisältämä laaja tyyliskaala, joka vaihtelee hallitusti kokonaisuutta rikkomatta. Tiukkaa riffittelyä tarjoilevat avauskappale Panic Room ja metkassa tahtilajissa junnaava Shadowdance. Steve Vain hienoimmilta slovareilta kuulostavat Girlfriends, Dreamscapes ja Sometimes I Still Miss You huokuvat suurta tunnetta, jotka on osattu siirtää sydämestä sormien välityksellä otelaudalle. Quicksilver saksofoneineen on yksi kiekon huikeimmista paloista, joka vaihtuu yllättävästi, mutta johdonmukaisesti tappokaahausrytistelystä ilottelevaksi jazzsormitteluksi. Jazzahtavat vaikutteet ovat läsnä myös tunnelmallisilla kappaleilla Slowgold ja 4 A.M., joilla Polak kuulostaa hämmästyttävältä yhdistelmältä Jimi Hendrixiä ja Kenny Burrellia. Spanish Romance puolestaan esittelee Polakin taiturointia akustisen kitaran varressa, latinoperkussioiden korostaessa sävellyksen espanjalaistunnelmaa. Selvää tekemisen riemua on kuultavissa kappaleella Joyride, jossa Polak ei epäröi luoda kontrastia yksinkertaisesti soitettujen akustisten ja päämelodiaa vikkelästi soittavien kitaroiden välille. Täysin erillään levyn muusta linjasta tuntuu olevan klassisvaikutteinen Contrapunctus III, joka on sinänsä tyylikkäästi nylonkielisillä kitaroilla rakennettu sävelverkko, mutta täysin väärässä seurassa.
Mitä taas tulee levyn tuotantopuoleen, nousee Dreamscapes toteutuksensa osalta monta piirua ylemmäs tavanomaisista ”vauhtikitaristi ja hänen nakuttava rumpukoneensa”-periaatteella tehdyistä kiekoista. Ja kukapa itseään arvostava sessiomuusikko nyt rumpukonetta käyttäisi? Sessiomuusikkona Milan Polak on tutustunut yhteen jos toiseenkin kollegaansa, ja Dreamscapesille hän on saanut houkuteltua rumpupatteriston taakse (kitaristi-tuottaja Billy Liesegangin luottomuusikoihin lukeutuvan) Thomas Langin, jonka kekseliäs rumputyöskentely myötäilee hienosti Polakin melodiarikkaita ideoita.
Jos Steve Vain tuore Real Illusions: Reflections tuotti pettymyksen, ei lohdutusta tarvitse hakea Milan Polakin Dreamscapesia kauempaa.
25.03.2005, Kalevi Heino |
|
