|
01. Far From God
02. Plasma Phantasma
03. Basic Black
04. Down Cold
05. Coma Burn
06. 2nd Last To Nowhere
07. Wavecell
08. Drowning Out The World
09. Tapes Of Their Voices |
Jos Tuhannen ja yhden yön tarinoista tuttu lampun henki olisi todellinen hahmo, toteuttaisin yhden kolmesta toiveesta kysymyksen muodossa: miksi moni rankemman historian omaava yhtye ”kehittyy” jossain vaiheessa uraansa indugoottibändiksi? Siitä kun ei poikkeuksetta tunnu seuraavan juuri mitään hyvää. Kyseisen sairauden kouriin on joutunut tällä kertaa ruotsalainen Cemetary.
Mathias Lodmalmin luotsaama Cemetary on kulkenut pitkän tien perustamisvuodestaan 1989 tähän vastikään julkaistuun Phantasma-levyyn. Vaiheisiin on mahtunut nimenmuutoksia Sundownin, Cemetary 1213:n ja Spektran kautta takaisin alkuperäiseen Cemetaryyn ja samoin on musiikillinen linjaus käynyt vuosien aikana läpi melkoisia mullistuksia. Sen kummemmin asiaa ruotimatta, tämän päivän henki kuulostaisi olevan elektronista, goottisävyistä industrialia. Levy käynnistyy hieman Painmaisella Far From God-rallilla, mutta vaikkei biisi missään tapauksessa nouse Tägtgrenin listajyrän kanssa samoille laatuasteille, starttaus lupailee ihan mukiinmenevää meininkiä.
Jatko ei sitten enää kykenekään samaan. Muutamaa Manson-henkistä palaa lukuunottamatta loppulevy sisältää täysin turhia maalailuja, jotka junnaavat paikoillaan etenemättä mihinkään suuntaan. Jos olisi olemassa pilvenpiirtäjiä, joiden yritykset olisivat keskittyneet goottikulttuuriin, niiden hisseissä soisi Cemetaryn Phantasma nonstoppina. Tällaistakin musiikkia voi tehdä sekä hyvin että huonosti – ei tarvinne vääntää rautalangasta, kummassa joukossa Phantasma seisoo.
22.03.2005, Eve Kojo |
|
