|
01. Black Empire
02. Back to Hell
03. Cabrini Green
04. Death Comes Crawling
05. The Sinister Show
06. Days of Damien
07. Disciples of the King
08. Beyond the Gates
09. Hobbs End
10. Dead in Texas
11. Varhees Revenge
12. S.O.S |
Erilaiset superkokoonpanot taitavat olla tapana lähinnä progepuolella, mutta moinen löytyy myös useampaa astetta raskaamman rypistyksen puolelta. Force of Evil koostuu Mercyful Faten ja King Diamondin eri kokoonpanoista tutuista soittajista: kitaroita kurittavat Hank Sherman ja Michael Denner, taustalla tahtia pitävät yllä basisti Hal Patino ja rumpali Bjarne T. Holm. Kuninkaan puuttuessa kitarisoja rääkkää Martin Steen.
Vasta reilun vuoden ikäinen kokoonpano on julkaissut jo nyt toisen täyspitkän cd:n ja onpa markkinoille ehditty pukata myös live-dvd. Laiskuudesta ei herroja siis ainakaan voida syyttää. Vaan miltä herkku sitten maistuu tai paremminkin kuulostaa?
Musiikillisesti ollaan hyvin lähellä, yllätys yllätys, Mercyful Fatea. Shermanin ja Dennerin kitarankuritus toimii vailla suurempia moitteita ja on parhaimmillaan nautittavaa kuunneltavaa. Huomio kiinnittyy myös Shermanin sävellysten erinomaiseen dramatiikantajuun, Steenin mörököllisanoitukset eivät taasen jaksa paljon kiinnostaa. Biisit ovat aikaisempaa levyä muutaman asteen koukkuisempia, nyt mennään äkkiväärään useammin kuin osaa laskea. Kovin vauhdikasta menoa kaipaavat saavat kuitenkin pettyä sillä Pahuuden Voima luottavaa enemmän hitaamanpuoleiseen paalunjunttaukseen. Soundipolitiikaltaan levy on rouhea kuin venäläisen karvalakki; on vain hyvä että soundeja ei ole kiillotettu liiaksi kuten nykyään turhan usein käy.
Jottei juttu vaikuttaisi silkalta kynttilänpolttojuhlalta niin käsitellään myös negatiiviset seikat. Niin näppärää musisointia kuin levy sisältääkin, tulos on kuitenkin se että aika harva biisi jää päähän soimaan ja muutenkin levy tuntuu hieman kasvottomalta. Suurin kompastuskivi omalla kohdallani on Martin Steenin laulu joka kuulostaa liikaa joltain rakkikoirahevin tusinahaukulta. Studion turvin lisätyt taustakiljumiset eivät paljon tulosta paranna vaan kuulostavat kovin valjulta yritykseltä astua mestarin saappaisiin. Toisaalta tämä lienee makuasia, itse en voi enää esimerkiksi kuunnella Iced Earthia Ripper Owensin takia.
Toivottavasti Force of Evil saa puristettua itsestään jatkossa parempaa irti, kyllä näistä aineksista parempi soppa pitäisi syntyä.
18.03.2005, Sami Lehto |
|
