|
01. Vowed Revenge
02. The Mauler
03. Surgical Strike
04. Dungeon Mask
05. Shadow of Violence
06. Prelude to the Storm
07. Storm of Hatred
08. Random Beheadings
09. Incarnated
10. Judge, Jury & Executioner
11. Terror Zone
12. Sanctionized Homicide
13. Impervious Deception
14. Kill the King
15. Murderous
16. Reduced to Ashes
Kesto: 58:08
|
Entiseltä Malevolent Creation -jäsenistöltä ei ruuti ja paukut lopu. Herrojen Jason Blachowicz ja J.P. Soars vuonna 1998 perustama Divine Empire on viskellyt tasaisen varmasti levyjä ulos, ja tälle neljännelle levyllekin on materiaalia kertynyt lähes tunnin verran. Kyseessä ei ole kuitenkaan mitään duumailua, vaan sitä samaa sarkaa, mitä Malevolent Creation on niittänyt ja niittää edelleen: jenkkiläistä death metalia.
Vaikka Deiciden, Morbid Angelin ja Cannibal Corpsen jalanjäljissä taapertavat bändit usein hukkuvatkin omaan kasvottomaan massaansa, on Divine Empire saanut manattua kalmailuunsa rutkasti tarttuvuutta. Bändi sylkee alle neljän minuutin mitoissa pysyviä kuoloralleja tiiliskiventiiviillä intensiteetillä. Divine Empire on kuin raivohullu gorilla, joka laahustaa uhkaavana ja raskaana jyränä, riehuu ympäriinsä blastbeatein varustettuna, mutta muistaa myös rynnätä eteenpäin thrashaavalla asenteella. Lyhyissä biiseissä ei asioita liikoja levennellä, ja tällainen armoton riffitulitus tehoaakin paremmin kuin hyvin - tosin loppuvaiheessa armoitetumpikin deathmetallisti käy jo katselemaan kelloa. Muutaman viisun levyltä olisi siis voinut karsiakin, vaikka muun muassa aloituskappaleen syntikkajulistus, Storm of Hatredin akustisnen tunnelmallisuus ja Reduced to Ashesin letkeä rokkailu hyvin perusyrmyilyä rikkovat.
Kokemus näkyy siis sävellyskynän tappavuudessa mutta myös trion soitannollisessa pätevyydessä. Blachowicz taitaa niin kompleksisen bassottelun kuin mielipuolisen korinan, ja J.P. Soarsin plektra rouhii kieliä tasaisen varmasti. Rumpupalli on Divine Empirella ollut se tuulisin paikka - ja eräs Derek Roddykin on sillä oman aikansa viettänyt - mutta tuorein jannu Duane Timlin (mm. Anal Blast ja Broken Hope sekä black metalliset Krieg ja Judas Iscariot) ei ainakaan soittonopeutensa puolesta tuskin tule tuota paikkaa jättämään.
Method of Execution ei siis jää pekkaa pahemmaksi, vaan ohittelee genren pahimmat sudenkuopat tyylillä ja vaivattomasti rikkoen parhaimmillaan tyyliaitoja lähes black metallisella otteella. Tuloksena on hieman tylsä, mutta varmasti jenkki-DM:ää diggaaviin uppoava rykäisy, jota Divine Empiren ei tarvitse häpeillä. Ja löytyypä se pakollinen yllätyskin levyltä - vai kuinka monta viululla ryyditettyä dödölevyä sinä osaat luetella?
22.04.2005, Antti Klemi |
|
