|
01. Reciprocal
02. Endless Cure
03. The Burner
04. Designed to Expire
05. Cloning the Stillborn
06. Staring from the Abyss
07. Amoeba
08. Debased Humanity
09. Echoes of Decimation
Kesto: 26:29 |
Ensimmäinen Origin-levy sykähdytti, mutta toinen, Informis Infinitas Inhumanitas, teki melkein kerrasta fanin. Kolmatta levyä saikin odotella tovin jos toisenkin, mutta onneksi sekin aika on palkittu. Echoes of Decimation on edeltäjänsä tapaan vain vajaat puoli tuntia pitkä, mutta sitäkin brutaalimpi ja räväkämpi tapaus. Tai kuten levyn mainosteksti asian ilmaisee:"This is as extreme an album as you will ever own!!!"
Vaikka toiset kutsuvatkin Originin brutaalia maanjäristelyä deathgrindiksi, on se mielestäni loukkaavaa paitsi teknistä death metalia, myös grindiä kohtaan. Vaikka vauhti on grindauksessakin kova, ei Origin taivu punkahtavaan tai hooceemaiseen suoraviivaisuuteen, vaan veistelee biisinsä teknisiä riffejä kyykyttämällä, ja tekee sen nopeasti ja raivolla. Bändin omaleimainen ote onnistuu poikkeuksellisen hyvin kuulostamaan samaan aikaan nopealta, raskaalta, brutaalilta ja raikkaalta, mitä ei voi sanoa kaikista saman alan yrittäjistä. Mikä parasta, Originin rinnalla joku Cannibal Corpsekin kuulostaa aika heppoiselta renkutukselta.
Kuten aiemmillakin levyillä, biisit koostuvat nopean rumpupatteriston pieksennän lisäksi vaihtelevista, teknisvivahteisista riffeistä. Pelkkään demppaukseen tai suoraviivaiseen sahaukseen ei tarvitse tyytyä, vaan yksityiskohtia riffeistä löytyy miellyttävissä määrin. Eikä kappaleet aivan koko aikaa mene täysillä rymistellen, sillä mukaan on ripoteltu myös keskitempoisia jyristelyosuuksia. Toki nämä ovat vähäisiä, mutta rikkovat mukavasti helposti tasapaksuksikin käyvää paahtamista.
Perkussiorintama jytisee myös soundiensa puolesta titaanikorvaa hivelevällä tavalla. Niin tomit, raidi, pellit, basarit kuin virvelikin erottuvat melkoisesta kaaoksesta hyvin ja edeltäjiensä lailla tätä voi pitää hyvänä saavutuksena. Kitarat tuntuvat hetkittäin hieman hukkuvan rumpujen alle, mutta muutoin valittamista ei löydy. Kirkkaat tilutukset erottuvat raskaasta väännöstä juuri kuten pitääkin. Eikä tarvitse miehekkään örinälaulun hävetä kanssagenreläisilleen, sillä solistin murahtelu yhdessä rääkyosuuksien kanssa pelittää kuin raiteilla kulkevan kulkuneuvon ureakomero.
Rumpalin vaihtumisesta aiheutuneet pelot voi rauhassa unohtaa, sillä Origin tappaa yhä, niin kotona kuin puutarhassakin. Omalla kierolla tavallaan levyn lyhyttä kestoa ei jää voivottelemaan, sillä lätyn jaksaa pistää soimaan uudestaan ja uudestaan kerta toisensa jälkeenkin. Ei bändin parasta jälkeä, mutta siitäkin huolimatta genrensä ehdotonta eliittiä.
10.03.2005, Serpent |
|
