|
01. Intro - Metal on Metal
02. Jumalation: The March of the Jumalation / Metal Shock
03. Jumalation: Evil Sprits
04. Malicious Death: Possessed
05. Malicious Death: Slaughter
06. Pyöveli: The Hangman
07. Pyöveli: Thrash Tormentor
08. Wengele: Pi Around the Circle
09. Hellbox: Blasphemotor
10. Hellbox: Damned Drunk'n Dirty
11. Hellbox: Inferno (live)
12. Evoked Curse: Evoked Apocalypse
13. Evoked Curse: Evil Sacrifice
14. Death Thrashers Kuopio: Deathtrashing Maniac
15. Death Thrashers Kuopio: Sepulchral Evil
16. Evil Angel: Dark Forces of Hell
17. Evil Angel: Infernal Hell
18. Flame: Internal Wrath (Infernal Hate)
19. Flame: Requiem
20. Slugathor: Legions of the Undead
Kesto: 69:43 |
Täysin kotimaisesti DIY-periaatteella toteutettu Metal on Metal -kokoelma pitää sisällään 20 raitaa puhdasta indie-metalia suomalaisen metalli-undergroundin syövereistä. Mukana on käytännössä kahdeksan täysveristä thrash-orkesteria ympäri Suomea, joiden lisäksi Flame edustaa enemmänkin black metalia vanhan koulukunnan mukaisesti ja viimeisellä raidalla oleva Slugathor puolestaan death metalia rujolla ulosannilla.
Metallisen intron jälkeen käynnistyvä Jumalation on levyn parhaasta päästä tarjontaa. Bändin tarjoama rässi tunnustaa niin soundeiltaan, fiilikseltään kuin biisinkin puolesta ehdalta kasarikamalta, ja hyvä niin. Sitä seuraavat Malicious Death ja Pyöveli pyörivät hyvin pitkälti samoilla raiteilla kaikilla osa-alueilla tasaisen kovilla biiseillään. Vanhaa suomirässiä tarjoava Wengele vie vankkurit yhtä lailla männävuosien pyörteisiin, mutta erottuen kokonaisuudesta astetta persoonallisemmilla laulusuorituksillaan. Ei ehkä levyn tiukimmasta päästä, mutta ehtaa vanhaa liittoa kuitenkin.
Levyn puolivälistä starttaa turkulaisbändi Hellbox, joka sotkee rässähtävään musisointiinsa mukaan kauhallisen brittiheviä Venomin hengessä, kuinkas muutenkaan. Bändi erottuu paketista positiivisesti, joskin puritaanisimmalle thrash-kunnalle bändi voikin olla liian hevi. Evoked Curse on ehkä piirun verran enemmän kallellaan black/thrashin puolelle, ainakin laulujen puolesta. Aivan levyn alkupään tiukkuuteen ei kappaleilla nousta, mutta ihan hyvää jälkeä nämäkin. Death Thrashers Kuopion biisit ovat kiivakkaa kasarivääntöä, joskin laulajan korkealta vedetyt huudahdukset voivat joissain korvissa herättää hienoista hilpeyttä. Ei huonoa, mutta rehellisesti sanoen kappaleet ovat levyn vähemmän parhaasta päästä.
Evil Angel kallistuu osallaan myös enemmän black/thrashin puoleen, eikä rääkyvivahteinen laulu välttämättä kolise wanhojen rässipässien makunystyröihin. Mitään bay area -vääntöä ei muutenkaan ole luvassa. Toiseksi viimeisenä soittava Flame keikistelee rujon old-school black metalin puolella. Alkupään tiukempien runttausten jälkeen bändin kappaleet tuntuvat hieman vaisuilta, kiitos osittain myös tummien soundien. Parempaa keskitasoa kuitenkin. Levyn häntänä esiintyvä Slugathor on levyn todellinen poikkeus tummasävyisellä ja rosoisella death metalillaan. Kiekon lopetuksena biisi toimiikin varmasti paremmin kuin keskellä tunnelmaa rikkoen. Slugan jälki on tasaisen toimivaa vanhan liiton death metalia sen suuremmin kikkailematta. Omaperäisyydellä bändi ei loista, mutta biisi menee jälkiruokana alas kuin itsestään.
Metal on Metal on ideana hieno ja toimivakin kokoelma suomalaisesta underground-hengestä aina julkaisua, soundeja ja bändejä myöten. Vastaavasti se ei taas sovellu kovinkaan hyvin hyviä soundeja, hiottua soittoa ja viimoisen päälle vedettyjä laulusuorituksia odottavalle. Levy myös kärsii hienoisesta epätasapainosta, sillä sisällön alkupää on levyn loppupuolta paremmin toimivaa. Nämä ovat kuitenkin pieniä seikkoja muuten tasaisen vahvassa paketissa ja levyä voikin pitää varsin onnistuneena katsauksena nykyhetken suomalaiseen thrash-kulttuuriin.
7 / 10
Serpent
Nyrkkipajameiningilläkin voi saada turpaan iskeviä tuloksia. Metal on Metal on hyvä esimerkki tästä: samanhenkisten metallimutilointiyhtyeiden yhteenliitoksesta on syntynyt Suomen tämän hetken thrash (ja hieman death/black) -skeneä luotaava kokoelma, joka ei myyntilistoille kurkottele, vaan näyttää vain rehellisesti, mistä kana pissii.
Kokoelmalevylle on tärkeää olla samaan aikaan monipuolinen ja tasapainoinen: meno ei saa levähtää musikaaliseksi sekametelisopaksi, mutta liian tiukat linjanvedot vievät usein maun koko hommasta. Metal on Metal onnistuu tässä osittain. Vaikka thrash metal onkin homman nimi, levyltä löytyy vaihtelevia tyylisuuntia, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi. Aivan kuin yhtyeiden läheinen yhteiselo olisi tehnyt myös musiikista yhdenmukaisempaa eli vanhakantaista thrash-kohkausta. Myös loppupään muutamat heikommat vedot kuten Evoked Cursen liian tasapaksu tuuttaus vievät levystä voimaa; alkupään huima trio Jumalation - Malicious Death - Pyöveli taas korjaa potin vakuuttavasti. Alkukantaisuus nivoutuu juuri oikealla tavalla ammattitaitoon ja iskeviin riffeihin.
Mitään täydellisiä rimanalituksia Metal on Metal ei siis sisällä, mutta hieman laajempi skaala musiikin suhteen olisi varmasti antanut paremman - ja ehkä myös todenmukaisemman? - kuvan suomalaisesta pieksentämetallista. Nyt levy toimii parhaiten shuffle-toimintoa ja alkoholia käyttäen - ja eihän se väärinkään oo.
7 / 10
Antti Klemi
20.04.2005, Serpent / Antti Klemi |
|
![Endzeit Bunkertracks [ACT VI]](http://www.imperiumi.net/albumcovers/a1471be17f5eeeb1277775cdf13eda0f.jpg "Endzeit Bunkertracks [ACT VI]")
