|
01. The Age of Hell's Rebirth
02. Death Metal Maniac
03. Trust No One
04. Curse of the Dead
05. Fires That Consume
06. World Abyss
07. Powerhead
08. Sickened to Behold
09. Wormfeast
Kesto: 40:26
|
Jotkut asiat eivät muutu mihinkään vaikka missä tahansa ne paistaisikin. Yksi tällaisista on chicagolainen Cianide, joka jaksaa yhä, reilun kuudentoista vuoden jälkeenkin, runtata vanhakantaisella death metal -rusikoinnillaan. Kolmikon töräytys vuosimallia 2005 on kymmenen kappaleen Hell's Rebirth, joka kuulostaa siltä kuin se olisi napattu jostain 80- ja 90-lukun arkistoista nykypäivää ihmettelemään.
Kun näinkin vanhakantaisesta ja raskaasta kuolometallijyristelijästä puhutaan, niin tietyt asiat ovat jo sinällään lähes itsestäänkin selviä. On turha odottaa erityisen teknisiä, räiskyvän nopeita tai kovin moderneja osasia näiltä vanhoilta parroilta, sillä tämän tapauksen kohdalta mennävuosien jälki kuulostaa aidolta. Aivan kuten viimeiseen raitaan piilobiisiksi kätketty vanha Death-koveri, myös Cianiden omat biisit ovat nopealle vaihteelleen siirtyessään pääosin puolinopeita runkutuksia täyspaahdon sijaan.
Riffimallistoltaan tarjonta on luonnollisen yksinkertaista ja turhan kikkailematonta. Osa sahauksista on suoraviivaisuudessaan sitä luokkaa, että ne voisivat olla hyvin vaikka jonkin hardcore-bändin biiseistä. Toisaalta juuri tässä yksinkertaisuudessa piilee myös bändin vahvuus, mutta toisaalta myös tylsyys. Kappaleet eivät tarjoa mitään järisyttävän kiinnostavia koukkuja, vaan ovat sitä perustason jyristelyä alusta loppuun asti. Vanhan death metallinsa tuntevat tuskin löytävätkään levystä mitään uutta.
Levyn soundipolitiikka noudattelee biisien viitoittamaa tietä. Levyn kokonaissoundi rumpuja ja kitaroita myöten on juurikin sitä vanhan liiton kamaa. Miellyttävimmillään tämä on luonnollisen kuuloisissa rummuissa, kun taas kitaroihin olisi mieluusti suonut hieman lisäpotkuakin. Nyt levyn kitarasoundit ovat hieman turhan voimattomat ja löysät. Laulu on perin äijämäistä korahtelua ja rähjäystä, joten ultramatalan murinan perään kuolaavat tulevat helposti pettymään. Tämänkaltainen, nykyään melkeinpä jopa persoonallinen äijäörinä kuitenkin toimii Cianiden yhteydessä mainiosti.
Hell's Rebirthin tukipilareita voisi käyttää argumentteina niin ylistämiseen kuin haukkumiseenkin, sillä kaikki mitä levy tarjoaa, on jo periaatteessa kuultu monet kerrat ennenkin. Tämän ansiosta on pitkälti omien makunystyröiden varassa jaksaako "sitä samaa" kuulla taas uudestaan vai kaipaako oikeasti vaihtelua modernin neodeathin muovisille soundeille. Allekirjoittaneelle vanhan toistaminen on toimiessaan aina hyvä homma, mutta pakko on myös lisätä, että siihen on syynsä miksi Cianide ei ole mikään death metalin suurnimi. Kelvollista peruskamaa kuitenkin.
01.03.2005, Serpent |
|
