|
01. Broken By Refraction
02. Dummy Text
03. Mournful Visage
04. Salt Fertile Earth
05. Watchmaker
06. Flowers Of Evil
07. Invert And Crush
08. Arise In Might
09. Like Saturn Devouring His Children
10. Gunscope Transplant
11. The Darkness Of Mere Being
|
No johan nyt. Alan käsittää pikkuhiljaa, mitä NOISE on! Öh... öh ja köh... (Jimmy! Keksi nyt perkele jotain järkevää tästä!) Noh... Intensiivistä tämä ainakin on. Kuin... terävistä metallinpaloista muodostunut pyörremyrsky, joka vain tulee päälle ilman että asialle mahtaa mitään. Ensikuuntelulla tuli mieleen ne alkuaikojen bänditreenit, jossa vain hakattiin soittimia vailla järjen hiventäkään ja huudettiin pää punaisena mikrofoniin ääniä. Hauskaa tässä onkin se, että edellinen kommenttini pitää täysin paikkansa sillä erolla, että biiseissä on ihan oikea rakennekin siellä jossain syvällä. Välillä bändi raapii mikrofonilla seinää, jonka takana rumpali hakkaa rumpujaan (seinään) hitaampaan tahtiin. Siltä se ainakin kuulostaa, ja se kuulostaa hyvältä.
Jätän musiikillisen luokittelun ja vertauskuvien hakemisen suosiolla väliin. Jos meteli on siis noisea, ja siinä on järkeä, niin kai se sitten on siltikin on noisea. En minä tiedä. Bändin aggressiivisuus on ihan omaa luokkaansa, tai sitten minä en ole vielä kuullut mitään. Soundeistakin on paha sanoa mitään, sillä välillä joku instrumentti on kuitenkin ihan tarkoituksella jätetty taustalle metelöimään. Ei kai tällaisessa musiikissa voi hyviä/huonoja soundeja saada edes aikaiseksi. Ja välillä tämä menee niin hitaaksi ja pelottavaksi, että siinä on kuulkaa Neurosiskin vaarassa jäädä toiseksi.
Minun tekisi mieleni sanoa että tämä on paskaa, koska tämä ärsyttää minua aivan jumalattomasti. Ärsyttää siksi, a) etten ole vieläkään kunnolla tajunnut tätä, vaikka haluaisinkin ja b) koska tämä ihan oikeasti kutkuttaa jotain hermoa tuolla sisälläni. Haluaisin tajuta tämän, koska tämä kiehtoo minua aivan helvetisti. Tämä kuulostaa vähintäänkin mielenkiintoiselta ja todella, TODELLA hyvältä, vaikkei tässä nyt mainittavaa järkeä ihan heti tunnu olevan. Tämä ärsyttää ja kiehtoo samaan aikaan. Veikkaisin, että tässä mennään jo ihmisluonnon äärimmäisyyksiin, mitä tulee sävellystyöhön ja vokalistiin. En haluaisi antaa tälle yhtään pistettä ja silti sen kympin, mutta jos keskiarvo näistä olisi se 5-7, niin se olisi epäoikeudenmukaista tätä kohtaan. En minä tiedä. En tosiaankaan. Mutta sen tiedän, etten luovu tästä levystä kirveelläkään.
15.01.2003, Miika Ruokokoski |
|
