|
01. Fra Diavalo
02. Burning Paper in Bleeding Hand
03. Briefcase Opening
04. The Constant Gossip of the Workplace
05. Pinstripe
06. The Controlling Interest
07. Swandive
08. Resonance Collapse
09. Longstoryshort |
Stand-Up Guy on julkaissut irlantilaisen Distortion Project Recordsin avustuksella debyyttilevynsä In Fixation, Conspire. Bändi on ollut toiminnassa vuodesta 2000 ja ennen debyyttilevyään bändiltä on ilmestynyt omakustanteena kaksi demonauhoitusta joista ensimmäinen valittiin Terrorizer -lehdessä marraskuun demoksi 2001.
Stand-Up Guy on lähtenyt peräänantamattomasti viemään doom metallia uusille ja omaperäisemmille urille. Bändin materiaalia voi kuvailla doomcoreksi, mutta bändin käsittelyssä tämä kapea-alainen kategorointi voi toimia vain pienenä osviittana. Hetkellisesti materiaalista saattaa tarkkakorvaisemmat löytää yhtäläisyyksiä vanhempaan Katatoniaan, mutta Stand-Up Guyin perustempo on huomattavasti nopeampi. Levy ei tarjoile pelkkää doom metalin pateettisuutta, vaan mukaan on otettu huomattavasti menevämpiä ja aggressiivisempia sävyjä. Levyn biisit pitävät tunnelmansa alusta loppuun ja herättelevät kuuntelijassa monenlaisia mielentiloja. Murskaava melankolia pistää isommankin karpaasin polvilleen ja vastapainoisesti aggressiivisemmalla soitannolla kuuntelijan sisällä asuva karhu herää persuksiin ammuttuna talviuniltaan.
In Fixation, Conspire on kuuntelunautintona pitkäikäinen, biiseissä riittää dynamiikkaa ja erilaisia nyansseja, joten ensimmäiset viisi kuuntelukertaa menee täysin materiaaliin tutustumiseen, jonka jälkeen se vasta alkaa potkimaan todenteolla persuksille. Laulullisesti tuotos on myös monipuolinen, örinätekniikoita esitellään levyllä laajasti ja niiden vastapainoksi tarjoillaan myös täysin puhdasta tulkintaakin, jotka hieman yllättäen sopii myös tämäntyyliseen musisointiin.
Debyyttilevyksi In Fixation, Conspire on erinomainen. Bändin tyylisuunta on tarvittavan omaperäinen, ja bändi on onnistunut synnyttämään omantyylisensä soundin. Levyn yleinen soundipolitiikka ei ole täysin kohdallaan, sillä kitaroiden soundimaailma on hieman sähköinen ja tietyt lauluosuudet kuulostavat hieman päälleliimatuilta, mutta nämä pikkuasiat eivät pysty himmentämään sitä tosiasiaa, että kyseessä on yksi vakuuttavimmista kuulemistani debyyttilevyistä.
24.02.2005, Olli Rinnekangas |
|
