|
01. Within Your Eyes
02. Love
03. Loaded Rack
04. Bats In The Belfry
05. A Pound Of Flesh
06. Keeper
07. Wheelz
08. The Mark
09. Play
|
Overkill sattuu olemaan mielestäni yksi kaikkien aikojen thrash-bändeistä, ja bändin uraa sen alkuajoista seuranneena voisin väittää tietäväni mistä puhun tämän orkesterin ollessa kyseessä. Aina yhtyeen kiistanalaisesti parhaasta From The Underground... And Belowista, heikoimpaan, I Hear Black -albumiin asti Overkill on pitänyt yllä tietyn perustason ja luovinut urallaan eteenpäin tavalla, mihin vain harva kyseisen genren ja aikakauden bändi on yltänyt.
Relixiv on bändin 14. studioalbumi. Bändi on jopa pystynyt pysymään samassa kokoonpanossa kolmen peräkkäisen levyn ajan. Ensimmäinen Relixiv-albumilla huomioni kiinnittävä seikka on sen soundipolitiikka, joka on selkeän old school ja retro. Ei, Colin Richardson ei todellakaan ole ollut tuottamassa tätä lättyä. Toisaalta en ymmärrä bändin ratkaisua palata soundiin, jota on viimeksi kuultu vuoden '96 The Killing Kind -levyllä, joka ei puolestaan kuulu bändin parhaimmistoon. Kitarat kuulostavat ennemminkin tunkkaisilta kuin veitsenteräviltä, kuten esimerkiksi From The Underground... and Necroshine -levyllä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kappaleet olisivat huonoja, vaan sitä, että terävämpi miksaus olisi saanut biisit kuulostamaan paremmilta.
Balladeja ei tältä levyltä löydy, mikä onkin hyvä asia. Suurin osa biiseistä toimii yhtä tehokkaasti kuin raivostunut luusaha. Blitz kuulostaa yhtä hyvältä kuin ennenkin, ja bändin tavaramerkiksi muodostuneita tanakoita riffejä löytyy riittämiin. Albumin ehdoton kohokohta on Keeper, jossa kitarat vinkuvat ja Bobby Ellsworth kiekuu läpi himmailevan ja svengaavan säkeistön ja thrashmaisen kaoottisen kertosäkeen. Toinen otteeseensa kietova ralli tällä levyllä on kakkosraita Love ilkeän biittinsä ja ivallisen sävynsä vuoksi. Levyn muut kappaleet ovat kuin jäljennöksiä vanhan koulukunnan menosta ja tarjoavat punkmaisen viimeistelyn tälle erittäin hyvälle, joskaan ei erinomaiselle levylle.
Vuosien saatossa Overkill on kuitenkin pysynyt uskollisena itselleen, mitä ei voi sanoa sellaisista aikalaisista kuin Megadeth tai Metallica. Vaikka bändi onkin aika ajoin harhautunut reviirinsä ulkopuolelle, se on kuitenkin aina löytänyt tien takaisin juurilleen. Kunnioittakaamme sitä taloa, jonka Blitz ja Verni rakensivat.
Overkill happens to be one of my favorite thrash bands of all time and as someone who has followed their entire career since day one I could argue to know what I'm talking about in regards to these guys. From debateably their strongest album From The Underground...And Below to argueably their weakest I Hear Black Overkill has maintained a certain standard in the industry for forging ahead like few others from their genre and heyday.
Relixiv marks the 14th studio effort for Overkill. They've even managed to keep the same line up now for three albums in a row. The first thing that strikes me about Relixiv is the sound of the mix. It's very old school, very retro. No, it certainly hasn't been Colin Richardson at the
helm of this outing. In a way I don't understand the decision to go with a sound that was last heard on 96's The Killing Kind album, which isn't
one of their best. The guitars are almost stuffy instead of cutting shrapnel like on the killer slabs that were From The Underground... and
Necroshine. That's not to say the songs aren't any good, but that said they could have sounded even better with a meaner mix.
There aren't any ballads on this outing and that's a good thing. Most all of the tunes charge ahead like a bonesaw gone berzerk. Blitz sounds
as good as ever and the trademark chunky riffs are abundant all around. The definite album hilite is Keeper with its squealing guitars and
screeching Bobby Ellsworth roaring over a muted rhythm verse and a thrashly chaotic chorus. The other "keeper" on this puppy is the second track Love with its vicious beat and sardonic tone. Old School is like an excerpt in regards to the other material on Relixiv, offering an unusual punk finish to an otherwise very good but not great disc.
At least over the years Overkill hasn't sold out, which cannot be said for other comtemporaries like Megadeth and Metallica. Although they've
momentarily strayed from the nest here and there they've always found the the way back to home base. Much respect for the house that Blitz and
Verni built.
18.03.2005, Starbuck |
|
