|
01. Judas Rising
02. Deal with the Devil
03. Revolution
04. Worth Fighting for
05. Demonizer
06. Wheels of Fire
07. Angel
08. Hellrider
09. Eulogy
10. Lochness
Kesto: 51:46 |
Judas Priest on yksi hevimusiikin kulmakivistä, tärkeimmistä kokonaisuuksista ja eniten plagioiduista yhtyeistä. Esikuvana se on toiminut lukemattomille yhtyeille ja bändin vaikutus siihen miltä hevimusiikki kuulostaa tänäkin päivänä on täysin kiistaton. Pitkän uran tehneen yhtyeen 15. studiolevy lupaa todella paljon. Taas, useiden vuosien jälkeen, Judas Priestin entinen keulahahmo Rob Halford on palannut yhtyeen jäseneksi ja Angel of Retribution on uuden ajan ensimmäinen virallinen studiojulkaisu. Tapaus on jotakin mitä jotkut ihmiset on odottaneet kuin kuuta nousevaa ja mediassa tapaus onkin saanut osakseen paljon huomiota, joskaan ei aivan täysin musiikillisista syistä.
Periaatteessa levyn materiaali on hyvin erilaista Priestiä. Materiaali on yksinkertaisempaa kuin ennen ja palauttaa yksinkertaisuudessaan mieleen 80-luvun alun levyt. Soundimaailmaltaan se on jonkinlainen fuusio uutta ja vanhaa. Levy kuulostaa modernilta mutta kokonaisuus on jotenkin jäänyt muuten menneisyyteen. Siitä, onko tämä hyvä vai huono asia, voidaan kiistellä paljonkin, mutta omasta mielestäni tulos ei ole järin onnistunut. Parhaiten musiikkia kuvaavat termit "viimeistelemätön" ja "yksinkertaistettu". Se ei missään nimessä vastaa sitä mihin on Judas Priestin kanssa totuttu, kokonaisuus ei ole täydellisen tinkimätön paketti vaan jotenkin aikaansa jäljessä ja se myös kuulostaa itsestään selvältä.
Biisit eivät levyllä säväytä. Ne ovat hätäisesti tehdyn oloisia yhden riffin ihmeitä ja pahimmillaan tuovat mieleen juuri Halfordin ensimmäisen, hyvinkin keskikertaisen soololevyn kappaleet. Osassa biiseistä löytyy näppäriä koukkuja, melodioita ja kertosäkeitä, jotka jäävät hetkeksi päähän soimaan mutta eivät pureudu selkäytimeen jäädäkseen. Lisäksi materiaali laahaa pahemman kerran, edes yhtä oikeasti nopeaa biisiä olisi kokonaisuuteen voinut toivoa mutta sellaista ei levyltä löydy. Ainoa musiikillinen ansio tai uudistus edellisiin levyihin nähden on se, että taas pitkästä aikaa levyltä löytyy myös kitarasooloja, jotka siis on syystä tai toisesta edellisiltä kiekoilta jätettiin pois kokonaan.
Angel of Retribution pistää todella miettimään, miksi tämä on ylipäätänsä tehty näin. Jo pelkkä kansikuvakin on tavattoman teennäinen ja tökerö yritys palata takaisin yhtyeen kulta-aikohin. Parin viimeisen levyn ajan Judas Priest sai koostettua levyilleen jotakin oikeasti tuoretta ja erilaista mutta jonnekin se kaikki on nyt hukkunut. Tuloksena on uudelleen lämmitettyjä biisejä, pelkkiä väännelmiä vanhemmista klassikoista. Tämän aseman ansainneen bändin kuuluisi edes yrittää, mutta jotenkin se on nyt jäänyt kokonaan väliin.
Täytyy myöntää että koko levy on aika kova pettymys. Vaikka siitä kuinka haluaisi pitää ja pisteyttää todella korkealle, ei se vain yksinkertaisesti onnistu. Angel of Retribution on asiansa ajava levy, mutta sen on julkaissut väärä bändi. Judas Priest on vuosien ajan julkaissut useita klassikkoaseman ansaitsevia levyjä ja nyt kun yhtye on taas palannut siihen klassiseen kokoonpanoonsa, olisi todellakin toivonut enemmänkin kuin pelkästään levyn joka olisi "ihan jees". Täytyy vain toivoa, että Priest saa todella koneen toimimaan seuraavaa levyä ajatellen, koska Angel of Retribution ainakin jättää liikaa toivomisen varaa.
24.02.2005, Turkka Holmqvist |
|
