|
01. Childhood in Minor
02. Beautiful Emptiness
03. Between Love And Fire
04. Sins of Idealism
05. Eccentric
06. Digital Deceit
07. Through Square Eyes
08. Blind Pain
09. Two Sides
10. Victim of Choices
11. Reflections
12. Life’s Vortex |
Minä kuulun siihen pikkiriikkiseen kansanosaan, joka ei erityisemmin välitä oopperasopraanon ja tiluliluhevin yhdistelmästä. After Forever vedonnee siis siihen suurempaan kansanosaan, joka välittää. Mahtipontisuus on suorastaan musertavaa. Kappaleissa tuntuu enimmäkseen olevan kiire, mutta toisaalta niitä päätellään milloin älyttömiin minuuttien puhepätkiin ja milloin taas niin töksähtävästi hiljaisuuden säestämänä, että ehdin yhtenään pelästyä hajosiko poppikoneeni. Niin, ja joka väliin on mahduteltu temponvaihdoksia ja satunnaista nykimistä. Moinen (teko)taiteellisuus kenties estää tästä tulemasta ihan massojen musiikkia. Tai mistäs minä tiedän. Yleisöä ainakin riittää, sillä julkaisulista näyttää olevan jo ihan pitkähkö. Kanteen präntätty "Melodic dark metal" taitaa tarkoittaa tämän kuuluvan siihen genreen, joka kuulostaa tottumattoman korviin tilulilulta, mutta jota pitää sanoa "melodiseksi metalliksi" ettei kukaan tilulilun ystävä tai tilulilulta kuulostavan mutta sitä salaperäisesti olemattoman ystävä ota nokkiinsa. "Dark" siinä välissä luultavasti viittaa siihen että joku bändin poitsuista ördää kivoja rytmikkäitä taustoja joihinkin kappaleisiin. Tai jos sillä vaikka on jotain tekemistä ideologian kanssa! Annoin itselleni kertoa levyn taustavoimissa häärineen jotain saksalaisen powermetallin vakioita, joten niillä linjoilla liikutaan kuitenkin.
Tarkempi kuuntelu paljastaa ettei laulajatar laula oopperatyylillä kuin muutamassa kappaleessa, mutta kovaa ja korkealta kuitenkin. Promokuvan reipas esiintyminen äijien kanssa yhtenevissä asuissa ja kung fu-potkuja esitellen viitannee siihen, että haastatteluissa hänen varmaankin vakuutellaan olevan luonnonlahjakkuus ja luonnonlapsi kontrastiksi koulutettuun ja nukkemaiseen Tarjaan, johon kaikkia naislaulajia kuitenkin verrataan. Näin reipas ulkoasu viitannee tosin myös siihen, että hänet voidaan esitellä myös aitona hevarina, toisin kuin kasa hempeämpien orkesterien luonnonlapsilahjakkuussopraanoja.
Kaivetaanpa sitten esiin yksittäisiä biisejä. Sins of Idealism etenee niin suoraviivaisesti että tarttuu korvaan. Sitä seuraava pianoballadi Eccentric pudonnee genrerajojen ylikin. Nightwish-diggareitten kannattaa ehkä tsekata Victim of Choices, jos se vaikka miellyttäisi.
08.02.2005, Leea Mäkelä |
|
