|
01. Battleground
02. Burn out
03. Runaway train
04. End of times
05. Lightmaker
06. Get ready
07. Justice
08. Alone
09. Dark side
10. Child
Kesto: 49:02 |
Ruotsalainen Heartcry on tehnyt ensimmäisen kunnollisen levynsä englanniksi. Aiempaa tarttumapintaa minulla ei ole bändiin, mutta nyt käsillä oleva lätty kuulostaa ehdalta hard rockilta, paikoitellen hieman popimmilla vaikutteilla. Kitarasoundi on selvästi parin vuosikymmenen takaa, mistä tulee aika retro fiilis.
Bändi on imenyt musiikkiinsa yhtä sun toista hard rock -kliseetä ja melkoisesti 80-luvun tunnelmissa mennään. Vaikutteita on imetty reilusti myös popista ja hieman diskobiiteistä. Toiseksi viimeisen biisin introriffistä tulee erehdyttävästi mieleen Kissin I Was Made for Lovin' You.
Soundimaailmaan kuuluu myös syntetisaattori ja Hammond -urut, joiden varaan on biisejä uskallettu rakentaa kiitettävästi. Syntikasta ja rummuista syntyy paikoitellen hieman muovisen oloinen soundi, mutta se ei pahasti häiritse ja kuuluu oikeastaan 80-lukuun.
Heartcryn vokalisti joko ihastuttaa tai vihastuttaa. Laulu vedetään asenteella paikoitellen törkeästi yli ja siinä on kunnolla rosoa. Äkkiseltään ei tule mieleen kunnollista vertailukohtaa, ehkä etäisestikin vain Bon Scott. Laulutyyli vaihtelee kiitettävästi eri tyypisten biisien mukaan ja väriäkin siitä löytyy. Laulajan äänen persoonallisuus on positiivinen asia, mutta sen erikoisuus voi olla jollekin liikaa.
Jos koko materiaalin taso olisi levyn nimikkobiisin tasoa, niin aika lähellä kymppiä kolkuteltaisiin. Biisi alkaa hammondien ja kitaran pauhulla, kunnes vaihtuu laakista tyylikkääseen melodiseen säkeeseen. Sen jälkeen palataan samalla tavalla leikaten alkuriffiin, tällä kertaa vain vokalisti pauhaa mukana yhtä infernaalisesti kuin muu orkesteri. Munakkaampaa lauluperformanssia harvemmin kuulee.
Suurin puute levyllä on materiaalin epätasaisuus; levyn kaikki biisit eivät iske ainakaan minuun ja muutama raisumpi ralli puolestaan iskee todella lujaa. Puute voi toki olla myös kyvyssäni sietää hitaampaa 80-luvun popkamaa.
26.01.2005, Pekka Ryhänen |
|
