Alkuun tietoisku October Fallsia tuntemattomille ihmisparoille. Kyseessä on suomalainen, luonnonläheistä instrumentaalimusiikkia tuottava projekti, jonka primus motorina toimii M. Lehto. Bändin ensidemo, vuonna 2003 julkaistu Tuoni, sai sekä kuuntelijoilta että kriitikoilta ylistävän vastaanoton, vieläpä varsin ansaitusti. 100 kappaleen cd-painos myytiin loppuun nopeaan tahtiin, minkä jälkeen levystä otettiin 400 kappaleen painos 10"-vinyylille. Vertailukohdaksi October Fallsille on helpohko nimetä Tenhi, mutta totuuden nimissä tuoreen Marras -albumin verrattain minimalistinen ilmaisu on läheisempää sukua Ulverin lähes klassiselle Kveldssangerille. Lisäksi October Fallsista on lähes mahdotonta puhua ilman mainintaa bändin suunnitelmasta kasvattaa ilmaisu-/soitinarsenaalia jokaisella levyllä, ja ensimmäinen porras on nyt Marraksen myötä noustukin.

Tuonin lähes äärimmilleen venytetty minimalistisuus viehätti vaivatta sen reilun parikymmentä minuuttia, mutta onnekseni saan huomata, että Marras on jo hieman monipuolisempi tapaus. Pianoa hyödynnetään enemmän, ja mukana on myös huilulle ja jousille sovitettuja osuuksia; onpa mukaan tuotu myös vähäeleistä rumpujen päristelyä. Myös akustiselle kitaralle on sävelletty hieman aikaisempaa sävykkäämpiä juttuja, joten selkeästi ollaan matkalla kohti jotain, mikä väkisinkin tulee miellyttämään minua ja monia muita. Eikä sillä, 32-minuuttinen Marras on jo sen tason kokonaisuus, että monet viittaisivat siihen "debyytiksi loistavana tuotoksena". Itse olen perin kyllästynyt moiseen tyhjänpuheluun siitä, että bändin ei vielä ensialbumillaan tarvitsisi esiintyä kovinkaan vakuuttavasti, vaan lähinnä tyytyä löytämään oma tyylinsä. Joka tapauksessa, Marras on hieno levy millä tahansa mittapuulla. Kokonaisuus on tyylitajuinen ja oivaltava, eikä vähiten sen vuoksi, että reilu puoli tuntia on ainakin minun mielestäni juuri sopiva pituus Marraksen kaltaiselle, tarkkaan sävelletylle tunnelmointituokiolle.

Kuten oletettua, ja suotavaakin, kokee kuuntelija Marraksen ennen kaikkea kokonaisuutena - käytävänä, joka ensilumen peittämien havupuiden alla johtaa kohti suurempaa ymmärrystä. Lienee merkityksetöntä irrotella yksittäisiä kappaleita toisistaan, mieleenpainuvimmat hetket koetaan mielentilasta riippuen raidoilla 1, 3, 5 ja 6, vaikka kaikista palkitsevinta on tietenkin kuunnella levy kokonaisuudessaan, täyden hiljaisuuden vallitessa kuulokkeiden välityksellä. Marras hipoo omassa tyylilajissaan täydellisyyttä, mutta pieni ripaus innovatiivisuutta ja arvaamattomuutta olisi tehnyt siitä vielä merkittävämmän kokemuksen. Pidättyväinen, ehkä hieman sisäänpäinkääntynytkin albumikokonaisuus jää tällaisenaan kutkuttavan lupaavaksi tulevaisuuden kannalta.