|
01. Back for My Life (Radio edit)
02. Crimson Rider
03. Love is a Rock
04. Killing Time
05. Killing Time (instrumental)
06. Back for My Life (albumiversio)
07. Screensaver & Wallpaper
|
Helloween-spinoffin, Masterplanin debyytti paljasti aikoinaan yhtyeen kynnet ja kyvyn tehdä laadukasta musiikkia. Nyt bändi on vakiinnuttanut kokoonpanonsa ja kakkosalbumia edeltävä Back from My Life -julkaisu paljastaakin hieman uudistuneen ryhmän. Aika pitkälti juuri Roland Grapowin yhtyeenä Masterplan polkee eteenpäin Uli Kuschin rumpaloidessa ja Jörn Landen äänen painuessa kuulijan tajuntaan. Helloween-yhtymiltä ei voi tietenkään välttyä, mutta kopiostahan ei missään nimessä ole kyse, ellei se jollekin vielä debyytin myötä käynyt selväksi. Masterplan on hieman progressiivisempaa mutta toisaalta paikoitellen taas paljon popahtavampaa kuin Grapowin ja Kuschin edellinen yhtye. Tämä uusi Masterplan-materiaali on nyt puettu aluksi EP:n muotoon, mutta todellisuudessa julkaisu on vain tulevan Aeronautics- levyn kahden ensimmäisen rallin esittelyä yleisölle.
EP:n nimikkovedosta tarjoillaan nyt lyhyttä ja pitkää versiota, jotka eivät oikeastaan hirveästi edes toisistaan poikkea kappaleen luonteen takia. Kyseessä on suhteellisen turvallinen powerballadi, joka ei ehkä kuitenkaan nouse ihan sinne tarvittaviin sfääreihin. Crimson Rider on puolestaan ihan toista maata. Voi, kun uusi albumi olisi kokonaan täynnä tällaisia kappaleita! Uskomattoman monimuotoisia rytmityksiä ja täydellistä sinfonista tuotantoa hyvillä kitarariffeillä. Kappaleen harmoninen rakenne on myös silkkaa hienoutta. Brian Maylta lainatut kitarointi-ideat, jotka ovat mukavasti korvanneet Yngwie-tilut Grapowin arsenaalissa, kulkevat taustalla ja pentatoninen jousi-arpeggio nappaa mukaansa hypnoottisesti. Tätähän oikein haluaa lisää. Todella hyvä kappale jossa tuntuu olevan kaikki kohdillaan. Harmittavasti EP:n loppupuoli on vähän filleriosastoa. Killing in Timen toistaminen instrumentaalina on ihan hukkaidea, kun itse kappalekaan ei oikein jaksa innostusta nostattaa. Eihän tämä nyt Love is A Rockin ohella mikään huono veto ole, mutta pieni huitaisun maku on aistittavissa.
Kaiken kaikkiaan voi todeta levyn tuotannon olevan todella rautaa. Tällaista menoa ei ole vähään aikaan Mikko Karmilaltakaan kuultu. Nyt on sattunut oikea yhtye oikealle tuottajalle. Karmila osaa tehdä selkeää soundia ja Masterplan osaa taas luoda monisyisiä instrumentaalivalleja omiin kappaleisiinsa. Tyhjää tilaa on tietysti jätetty, mutta sitäkin vain paikoitellen, palvelemaan tiettyjen kappaleiden osia. Muuten mennään aika kaasu pohjassa tuotannollisesti, hienolla meiningillä. Uudelta albumilta voidaan kahden avausrallin perusteella odottaa ainakin jotain hyvää.
18.01.2005, Eero Kaukomies |
|
