|
01. Intro - Guardian of the Ancient Deeds
02. Fate of the King
03. Dissention Seeds
04. Warp Spasm
05. Mourning Grief
06. The Silver Arm
07. Balor of the Evil Eye
08. The Arrival
09. Armies Assemble
10. Splendor Divine
11. Painless Vengeance
12. End Domain
13. Homeland
Kesto: 60:32
|
Kreikkalainen Airged L’amh on saanut pitkän odotuksen jälkeen debyyttinsä markkinoille. Bändin juuret ulottuvat lähes kymmenen vuoden päähän ja se tunnettiin alun perin nimellä Ragnarok. Yhtyeen erikoinen nimi on gaelin kieltä ja tarkoittaa samaa, kuin albumin nimi englanniksi. Melodisen heavy metallin aalloilla liikutaan odotetusti, eikä niinkään huonoilla sellaisilla. Levyn biografia kuvaa musiikkia täydelliseksi eeppisen heavy metallin kombinaatioksi folk-elementeillä ja barbaarisella asenteella. Levyn kansikuvakin kertoo jo melko pitkälti mikä on bändin musiikin teema. Muinaiset kelttiläiset legendat sun muut on luettu läpi ja niistä inspiroituneena väännetty.
Albumin yleiskuvan muodostavat säröiset kitaravallit ja voimametallille tyypilliset tuplabassari-irrottelut. Yllätys on, ettei musiikki ole karannut liiaksi power-mitta-asteikolle, vaan konsepti säilyy eheänä loppuun asti. Seasta erottuu myös kolossaalisia taustakuoroja, joiden efekti jää tosin melko köyhäksi. Toki joukosta löytyy ne pakolliset slovaritkin. Laulaja Steve Venardon ääni on hienoinen pettymys, sillä taistelunhuuruiset biisit olisivat kaivanneet vahvemman ja asenteellisemman tulkitsijan. Miltäköhän tulos kuulostaisi, jos vokalisaatiota höystettäisiin raa'emmalla karjumisellakin? Saattaisi vaikka toimia. Joka tapauksessa Venardon puhdas ja hieman käheä ääni ei mielestäni täytä täysin musiikin vaatimuksia. Levyn pahimmaksi heikkoudeksi laskisin ajoittain kumean kuuloisiksi jääneet rumpusoundit. Muuten soundien luoma tunnelma pitäytyy varsin hyvin alkuperäisessä teemakirjossa.
Ei lainkaan huono debyytti. Tunnin pituinen paketti olisi ollut toimiva lyhempänäkin. Loppua kohden levy aiheuttaa pientä puutumista, eikä uusia ideoitakaan tahdo enää löytyä. Erityisesti jäin kaipaamaan enemmän tarttuvuutta ja hieman parempaa yleissoundia. Muuten Ateenan omat barbaarit ovat heittäneet kehiin varteenotettavan debyytin, joka antaa taatusti odottaa tulevaisuudessa parempaa.
09.01.2005, Tero Lassila |
|
