|
01. Singing in the Grave
02. Black Chakras
03. Nuclear Siren
04. Intro / Devil Woman
05. My Way
06. Backstabber
07. Doom Metal Alchemy
08. Lover from the Grave
Bonus Tracks:
09. Cemetary Shadows
10. Frustrated
11. Paid Love
12. You will Learn…
13. Pain of Life
14. Violence
15. Paid Love (Live) |
Minotauri on päässyt arvoiseensa seuraan, julkaistessaan debyyttinsä italialaisella Black Widow levymerkillä. Lafkan julkaisulistaa lukee kuin metallin aamuhämärän parhaiden luetteloa.
Palatakseni arvosteltavana olevaan levyyn, on yhtye taas tehnyt sen mitä miehiltä vain voi odottaa. Kahdeksan kappaletta erittäin synkkää perinteikästä doom metallia, joissa ei raskauden kanssa kitsastella. Levyn materiaali on äänitetty jo vuonna 2003, mutta vasta nyt saatu julkaistuksi ja lisäksi levylle on pistetty bändin kaksi aiempaa lyhytsoittoa. Tarkkaan ottaen Doom Metal Invasion 10", Pain of Life/Violence 7" sekä Paid Love livekappale vuodelta 2002.
Minotauri nojaa musiikissaan huomattavasti enemmän NWOBHM -perinteeseen kuin monet muut doom metal-genren yhtyeet, mutta sen he sitten tekevätkin hyvin ja kunnioituksella. Kappaleet ovat verrattain lyhyitä, noin kolmen ja viiden minuutin välimaastossa, eikä niissä tunnu olevan juuri lainkaan ilmaa, mitä nyt muutamat introt siellä täällä. Soitanta on tiukkaa, riffit tiukempia ja kokonaisuus painaa tonnin. Mutta edelleen yhtyeen heikkoudeksi paljastuu laulu. Vaikka koenkin että Minotaurin pääarkkitehti Ari Honkonen tekee upeaa työtä, laulut ovat selkeimmin miehen heikko kohta, Akilleen kantapää niin sanoakseni. Demoihin verrattuna laulun kehitys on ollut valtavaa, mutta paikoitellen se vieläkin särähtää hieman korviin. Vähemmän nykyään, mutta silti.
Soundeiltaan levy on ihan kelpo materiaalia: selkeät perussoundit joista erottaa helposti erilliset soittimet. Sinne tänne on lisätty hieman koskettimia ja joitain pieniä studiossa tehtäviä kikkoja, kyseessä on kuitenkin usein kappaleen tunnelmaa nostavat tehosteet.
Bonusbiiseissä soundit muuttuvat hieman tummemmiksi, jopa tuhnuisiksi etten sanoisi, mutta toisaalta sekin ratkaisu toimii ihan hyvin.
Kyseessä on joka tapauksessa erinomainen levy joka ansaitsee paikkansa jokaisen doom metallistin levyhyllyssä, puhumattakaan niistä joiden mielestä Brittiläinen Uuden Aallon Hevi Metalli on parasta sitten sähkökitaran keksimisen. Levyn arvoa entisestään kasvattaa se että nuo bonuskappaleet ovat mahtuneet mukaan. Niitä kun on vain yksi vähemmän kuin itse albumia varten äänitettyjä, joten levyhän on itseasiassa potenssiin kaksi!
07.01.2005, Jukka Kolehmainen |
|
