Kansitaide Spock's Beard
Octane
CD
[ InsideOut ]

( 8 )
Osta CDON:ista
A Flash Before My Eyes:
01. The Ballet Of The Impact
02. I Wouldn´t Let It Go
03. Surfing Down The Avalanche
04. She Is Everything
05. Climbing Up That Hill
06. Letting Go
07. Of The Beauty Of It All

08. NWC
09. There Was A Time
10. The Planet´s Hum
11. Watching The Tide
12. As Long As We Ride

Kesto: 55:55
Yksi maailman tunnetuimmista neoprogebändeistä on jälleen täällä. Octane on paljolti odotusten mukainen albumi, sillä pitkiä instrumentaaliosioita on turha kuvitella levyltä löytävänsä, tyhjänpäiväiseksi taantuvaa rockaamista sen sijaan löytää etsimättäkin. Parin vuoden takaiseen Feel Euphoriaan verrattuna mutkia on suoristettu parilla asteella ja melodiat ovat entistä tarttuvampia - kuuntelijaystävällisestä progesta tunnetuksi tullut yhtye puistelee progepölyjä vaatteistaan tehden tilaa Nick D'Virgilion paljolti muuan Jon Bongiovia muistuttavalle äänelle ja pehmeälle, pompöösillekin rockilmaisulle. Vaikka bändin kahdeksannelta levyltä haistaa paikoin väljähtäneen, Aerosmith -sukuisen jenkkirockin vaikutuksen, löytää progefani Octanelta edelleen myös Genesistä ja Gentle Giantia kumartavia, haastavampia osioita. Vahvin sukulaissuhde löytyy kuitenkin voimakkaan 80-lukulaisen AOR:in suuntaan, eikä bändi balladeissa mutkittele tai säästelekään.

Jos levyn avausraita, A Flash Before My Eyes -nimisen konseptin alle lykätty The Ballet Of The Impact, pyrkiikin mellotronein ja sinfonisin vaikuttein vetoamaan bändin vanhaan fanikantaan, näyttää I Wouldn´t Let It Go pyrkivän valloittamaan jo perin erilaisia musiikin ystäviä. Bändi tekee edelleen hienosti sävellettyä crossover-musiikkia, mutta tuntee velvollisuudekseen naamioida ne iskevimmät osiot ja melodiat vaikeammin sisäistettävään muotoon. Jotkut kutsuisivat tätä lopulta palkitsevaksi, minä taas päättämättömyydeksi. Myönnettävä toki on, että pari kuuntelukertaa tarvitsevat biisit ovat avauduttuaan jälkimaultaan maittavampia, mutta tällä kertaa en olisi niin varma, onko Octane sittenkään missään suhteessa haastava. Surfing Down The Avalanche, kuten myös Climbing Up That Hill, rockaa ihan menevästi, mutta kun viiva on suora, niin ei siitä suurta korvaherkkua voi kuvitella saavansa. She Is Everything on biisin nimeksi varsin imelä, mutta itse kappale on levyn paras, herkänomainen balladi, joka ei tosin yllä Feel Euphoria -albumin standardeihin. Letting Go on pariminuuttinen väliosa, mistä levyn puolivälin miehittävä Of The Beauty Of It All jatkaa progemaisen hienosti päättäen jo mainitun A Flash Before My Eyes -tarinan, jota on musiikillisesti vaikea ymmärtää kokonaisuudeksi.

NWC pistää jälleen hieman koreammin progejalalla, mutta itse sävellys kumisee ikävä kyllä tyhjyyttään. Instrumentaali tosin osoittaa tietämättömille, että Spockin pojat hallitsevat instrumenttinsa tyylitajuaan paremmin. Siinä missä There Was A Time on biisi, joka menee jokaisella kuuntelukerralla ohi jättämättä kummoistakaan muistijälkeä, on The Planet's Hum selkeästi Gentle Giant -vaikutteinen sävellys; levyn ehkä progein biisi, joka olisi Neal Morsen aikana epäilemättä venytetty eeppisempiin mittoihin ja siunattu (kirjaimellisesti?) kuulaammalla laulusuorituksella ja -melodialla. Voimaballadiformaattia tarjoillaan levyn loppupuolella nimen Watching The Tide alla, ja 180 asteen ihmettä todistetaan tympeällä päätösraidalla As Long As We Ride, jota kuunnellessa toivoo tämänkertaisen matkan olevan jo päätöksessä.

Kaiken kaikkiaan levyä on helppo sanoa epätasaiseksi, joskin edellislevyä linjakkaammaksi tuotokseksi. Siinä missä bändi roikkui Feel Euphorialla soitinakrobatian (lue: tyhjien instrumentaaliosien) ja toimivien sävellysten epävakaalla mannerlaattareunalla, saa se Octanella paremman jalansijan helpommin lähestyttävän ja sielukkaan säveltaiteen suunnalta. Markkinoinnin osuessa kohdalleen Octane tuo epäilemättä bändille uusiakin ystäviä, mutta on vaikea kuvitella kenenkään yhtyeen vanhemman fanin olevan levyyn kovinkaan tyytyväinen. Siihen asti, kun yhtye tekee nykytyylillään jotain mullistavaa, voivat Neal Morsen aikaisen tuotannon ystävät keskittyä kyseisen herran soolotuotantoon. Minä jään odottamaan bändin seuraavaa levyä varmana siitä, että odotukseni palkitaan jollain gospelprogea voimallisemmalla kokemuksella.

27.12.2004, Antti Korpinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Brief Nocturnes and Dreamless Sleep
Brief Nocturnes and Dreamless Sleep
[ CD ]
The X Tour Live
The X Tour Live
[ 2CD ]
X
X
[ CD ]
Live
Live
[ DVD ]
Spock's Beard
Spock's Beard
[ CD ]
http://www.spocksbeard.com Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Lukukertoja : 5639
Palaa »