|
01. Into The Black
02. Truer Than Ever
03. Duelling Waters
04. Sacred Ground
05. Now
06. Souls Of The World Pt. I
07. Souls Of The World Pt. II
08. Sci-Fi To Reality
09. Men And Machines
10. Out Of The Sun
11. Embrujo |
Valaiskaa minua, hyvät ihmiset. Minä luulin ihan tosissani, että Mike Varney onnistui 1980-luvun jälkipuoliskolla tukehduttamaan markkinat täyttämällä ne äyräitään myöten toinen toistaan vikkeläsormisempien kitarasankarien tekeleillä. Mutta ilmeisesti Lion Musicilla on oikeasti yleisöä tällaisille kitarasankarilevyille, joita se julkaisee. Minä en kyllä suoranaisesti ymmärrä, miten lafka on – levyn sarjanumeron perusteella- ehtinyt julkaista jo yli sata kiekkoa. Mikä on se kohderyhmä, joka tällaista matskua kuuntelee? Tämä dilemma tuskin ratkeaa aivan tuossa tuokiossa, joten en voi vältellä Lion Musicin viimeisimmän hengentuotoksen arvostelua.
Espanjalaisen Tony Hernandon kolmas pitkäsoitto III ei sinänsä ole huono levy, mutta se ei myöskään tarjoile mitään uutta. Kepittäjänä Hernando on pätevä sälli, jonka missiona on yhdistellä Joe Satriania ja Yngwie Malmsteenia. Totta puhuen Hernandon ynkkamaiset riffittelyt ja juoksutukset omaavat enemmän tyylitajua kuin millä Malmsteenia on koskaan siunattu. Satrianimaiset melodiateemat Ynkka-riffeihin naitettuina osoittautuvat mukavasti toimivaksi yhdistelmäksi, ja sävellysten puolesta Hernandon tuotosta kelpaisi kuunnella useampaankin otteeseen. Valitettavasti levyn tuotantopuoli on liian kapea-alainen, soundien pysytellessä tunkkaisilla keskitaajuuksilla, eikä diskantista ole tietoakaan. Tusinakitaratähtilevyistä poiketen Hernando on käyttänyt rumpukoneen sijasta Mike Terranaa rumpalina, joka soitti myös kitaristin edellisellä kiekolla The Shades Of Truth.
Tunkkaisista soundeista huolimatta Terranan energistä ja kekseliästä soittoa on ilo kuunnella, ja hän nostaa Hernandon tuotoksen musiikillista tasoa huomattavasti. Vielä kun Lion Music alkaisi satsata tuotantopuoleenkin. Sen kitaristit todella ansaitsisivat. Ja kuulijat.
09.12.2004, Kalevi Heino |
|
