|
01. Etsijä
02. Untuvia puhallan
03. Ei hän näe
04. Mustasukkaisuuden sävelet
05. Mennyttä mutta muistoissa
06. Sinä valoni
07. Sinä seppelöit
08. Maailman siivillä
09. Kielletty hedelmä
10. Tule luokseni
11. Valomerkki
Kesto: 43:02
|
Siuntiolaisen Tommi Ignatiuksen luotsaaman yhtyeen esikoinen näyttää lupaavalta: tyylikkäät, sarjakuvan sisuksiinsa kätkevät pahvikannet sekä saatekirjeen hehkutukset saavat odottamaan melankolista ja moniulotteista suomi-rockia, mutta näihin ennakko-odotuksiin luodaten Sinä seppelöit on pettymys.
Levy starttaa mieleen jäävällä melodialla maustetulla Etsijällä, mutta mitä pidemmälle mennään, sitä syvemmälle Ignatius uppoaa suohon. Ignatiuksen sävellyksissä ja yhdeksänhenkisen bändin soitossa kimaltelee paikoin CMX:n ja ehkä myös Absoluuttisen Nollapisteen hohdokkuus, mutta rosoinen ja epätasainen biisimateriaali rikkoo illuusion kuin tyhjän kuplan. Pääsyy tuntuu olevan bändin naiivissa olemuksessa. Kuulijan on vaikea sanoa, tekeekö Ignatius Abso-tyylisesti pilkkaa herkistelyillään vai onko bändi tosissaan. Esimerkiksi Mustasukkaisuuden sävelet on sanoituksineen ja Tommi Ignatiuksen lauluineen täydellinen rimanalitus.
Sinä seppelöit hyppii vauhdikkaasta rock-poljennosta helläotteisempiin balladeihin, ja onnistumisprosentti on korkeampi ensimmäisessä tyylilajissa. Myös biisejä koristavat naistaustalaulut, viulut, saksofonit ja akustiset kitarat kiillottavat hieman levyn yleisilmettä. Ignatius on kuitenkin maaliin päästyään vain pelkkää sijaiskorviketta eikä varsinaista melankolian tarpeen tyydyttävää rock-musiikkia. Ontuva avaus, mutta harva joutsen syntyy kauniina. Onnea siis yhtyeelle tulevaisuuden rientoihin.
04.11.2004, Antti Klemi |
|
