|
01. Route 666
02. The Helltrain Coven
03. S.O.S.
04. Afterglow
05. Polizei
06. Sleepless
07. Tombstone
08. Kingsize
09. Rot ´N ´Roll
10. Rat Pack
11. Helltrain |
Ensin kuvittelin Helltrainin olevan yksi Nuclear Blastin harvoista stoner rock -kiinnityksistä, onhan Nuke kiinnittänyt Fireball Ministrynkin, joten arvaukseni oli sikäli perusteltukin. Kansitaidekin johti harhaan, sillä Helltrain osoittautuukin yhdistelmäksi In Flamesia, Dark Tranquillityä ja Murderdollsia.
Bändin musa rokkaa lujaa draivia joka biisissä ja laulu on viimeistä piirtoa myöten Göteborg-deathmetallia. Yhdistelmä ei ole niinkään omituinen, sillä biisit ovat hyviä ja niiden raivoisa groove pistää perseesi heilumaan kuin kiimainen voodoo-papitar. Jokainen veisu uhkuu bändin punk-asennetta. Tavallaan se on pahastakin, sillä kappaleet kuulostavat yhteneviltä - jokainen Route 666:tta ylinopeussakkoja keräävässä vauhdissa kaahaava biisi tuntuu kopiolta rallista, joka suhahti ohitse juuri äsken. Vaihtelevuutta levyltä ei löydy, ja se onkin sen suurin miinus, vaikka levy muuten onkin hyvin viihdyttävää kuultavaa.
Tarjolla on rutosti tamppaavia rytmejä, mukana hoilattavia lyriikkoja, näppärää Hammondin käsittelyä ja mammuttimaisia grooveja, jotka pistävät sinut ja äiteen tien päälle. Pistä Helltrain pyörittimeen ja hyppää tanssikehiin - takaan, että kun nämä kemut päättyvät, toxic waltz tuntuu todella.
At first I thought Helltrain might be another rare stoner rock attachment by Nuclear Blast. After all they signed Fireball Ministry, so there was reason to imagine this could have been another along the same lines. The cover art and packaging was mighty deceiving however, as Helltrain proved to be a mix of In Flames, Dark Tranquillity and Murderdolls.
The band’s music is very rocking, with a wild drive in nearly every tune and vocals that are every bit Gothenburg death metal. Not all that strange of a mix, mind you, as the songs are good and the groove makes your ass shake like a voodoo priestess in her prime. The punk attitude of this band really shines through from start to finish on every track. In a way it’s a detriment to the group because it makes their music sound very homogenous, like every single track that passes you by at pink slip speeds on Route 666 is just a copy of the hymn that just whizzed by. The variety aspect is really lacking on this album and that is the main minus point, otherwise it’s an enjoyable listen.
Lots of thumping rhythms, chant-along lyrics, some nifty Hammond work and gargantuan grooves to send you and your mamma packing. Give these guys a whirl in the dance floor, guaran-damn-teed you’ll be feeling the toxic waltz after this party’s over.
30.10.2004, Starbuck |
|
