|
01. Nightfall Guides Insomnia to Be an Everlasting Mental Torture, With This Being the Consequence
02. We Have Uncovered a Question and Now We Must Unearth the Answer
03. To Diagnose the Fortunes of Paranoia Consuming Consciousness and Sanity
04. Long I Feared That My Sins Would Return to Visit Me, and the Cost Is More Than I Can Bear
05. Reasons to Open Your Eyelids and Awake the Apocalypse Iris Is Telling You
|
Hollantilainen yhden hengen dinosaurus, Deinonychus, jatkaa yli kymmenvuotista uraansa uuden levynsä parissa, jota tituleerataan saatekirjeessä sanoin apocalyptic suicidal music. Kansankielisemmin tämä synkeä käsite tarkoittaa ilmeisesti doomahtavaa ja melodista, hidasta death metalia.
Insomnia pitää sisällään kolme reilut kymmenminuuttista veisua, sekä pari hieman lyhyempää raitaa. Tyyli on kaikissa kuitenkin sama: synkkätunnelmaista, alakuloista ja melodista. Kun doom/death-sekoituksesta kerran on kyse, ei liene yllätys, että tempo pysyy melkoisen rauhallisena. Murhemielisiä riffejä rytmitetään pääosin hyvin yksinkertaisilla kompeilla, joista vastaavat levyllä vierailevina muusikkoina soittavat Bethlehemin Steve Wolz ja Novembren Giuseppe Orlando. Kappaleita sävyttäviin kosketinosuuksiin taas on puolestaan värvätty Morgana's Kissin Alessio Fagrelli. Kitaroiden melodiat sointuvatkin yhteen ihan mukavasti koskettimien kanssa ja levyn tunnelma pysyy kasassa alusta loppuun asti.
Pelkän doomailun lisäksi kappaleista löytyy myös hieman reippaampia osuuksia ja tuleepa joistain kohdista mieleen hieman vanhempi ja raskaampi Katatonia. Laulusuoritukset vaihtelevat aina puhtaista lauluosuuksista örinään ja rääkynään. Yhdistelmä toimii hyvin ja luo hieman kaivattua vaihtelua biisimateriaalin muutoin yksipuoliseen antiin. Soundillisesti teos on raskaaseen suuntaan kallellaan, vaikka levyn soundit eivät järeimmästä päästä olekaan. Yleissoundi ei ole erityisen ylistettävä, mutta se sopii levyn ilmapiiriin varsin onnistuneesti, vaikka kitarat enemmän puhtia kaipaisivatkin.
Julkaisuajankohdallisesti levy on juuri sopivaan aikaan ulkona, sillä tällaiselle levylle syksy ja musteneva talvi sopivat mitä parhaiten mielten synkentyessä kylmenevän ilman myötä. Toisaalta levyn monotonisuus tylsistyttää helposti sen parhaan terän ja klassikoksi levy muodostuneekin vain bändin innokkaimmille faneille.
21.10.2004, Serpent |
|
