|
01. Aalmutter
02. Allegoria
03. Knochenkorn
04. Frl. Deutsch
05. Felbel Fittich
06. Dr. Miezo
07. Elf Soffitten
08. Einsargen
09. Holo-Baal
10. Maschinensatan
kesto: 73:57 |
Saksalaisen Bethlehemin aiempi tuotanto on yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta jäänyt vähemmälle soittamiselle, mutta sen kyllä voin todeta, että tällä viimeisimmällä levyllään alkupään doom- ja bm-vaikutteet loistavat lähes tyystin poissaolollaan. Tilalla on erittäin hyvällä tuotannolla soitettua, vähän Rammstein -vivahteistakin raskasta metallia yhdistettynä tunnelmointiin. Rammstein -vaikutteet kuuluvat tietysti samantyylisestä
saksankielisestä laulutavasta yhdistettynä kellontarkkaan ja tiukkaan metallimusiikkiin. Tällainen ilmaisu sopiikin saksankieleen paremmin, kuin kyynelkanavointi. Mitään kopiointia tämä ei silti ole, vaan Bethlehem etenee täysin omilla jutuillaan.
Parhaimmillaan Bethlehem onnistuu hyvin ärhennellä riffeissään ja hyvissä melodioissaan, mihin saksankieli tuo vielä oman perversin lisämakunsa, mutta aika ajoin yhtye etenee myös hyvin tavanomaisia polkuja. Kokonaisuudesta
kuitenkin puuttuu sellaista särmää ja rupisuutta mikä edesauttaisi veren roiskimista seinille. Lopputulos jää turhan usein mauttomaksi, kevyeksi ja myöskin aivan liian pitkäksi. Levyn ainoa näennäinen, suunnilleen minuutin mittainen black metal-osuus iskee kappaleessa Dr. Miezo, mikä ei istu lainkaan kokonaisuuteen. Mieleen jäi
myös Felbel Fittich, jonka akustisista osuuksista tuli ensimmäiseksi mieleen Metallican Nothing Else Matters. Päätöskappaleen Maschinesatan jälkeen seuraa kymmenminuuttinen hiljaisuus, jonka jälkeen alkava piilobiisi yllättää, nimittäin Frank Sinatran My Way. Kappaleen idea lienee muistuttaa valittajille, kuten minulle, kenen ehdoilla levy tehtiin.
Mein Weg kelvannee varmasti yhtyeen faneille ja on tutustumisen arvoinen levy jos ei entuudestaan ole tuttu. Levy on kuitenkin aika helppoa kuunneltavaa, vaikka ei ihan radiostandardeja täytäkkään. Kenties useampi kuuntelukerta avaisi
levyä enemmänkin mutta ainakin tähän mennessä muutamaa kappaletta ja yksittäisiä hetkiä lukuunottamatta levy jää toistaiseksi kysymysmerkin varaan.
16.10.2004, Janne Rintala |
|
