|
Disc 1
01 No Reason
02 Forgotten
03 Inner Battle (Intro)
04 Beyond
05 Broken
06 Oppressed Natives
07 Silent Tears
08 Passionate Dance (Intro)
09 Caught by Deceit
10 Shadows of The Past
11 Alone (Outro)
12 Silent Tears
13 Epacse
14 Broken
15 Mirror of Serenity
Kesto: 68:11
Disc 2
01 Inner Sense
02 Mental Affection
03 Slough of Despond
04 Solitude
05 Last Words
06 The Dreamers Path
07 Disguised Ignorance
08 Where The Moon Meets The Sea
09 Scars
10 Slough of Despond
11 Disguised Ignorance
12 Lovelorn
13 Shadows
14 The Dreamers Path
Kesto: 76:42 |
Karmageddon Media otti asiakseen julkaista tämän hollantilaisen Göteborg-metallia suoltavan orkesterin ennen Metal Blade –aikoja julkaistut tuotokset uusinta-tuplana. Ja mikäpä siinä, varsinkin ykkös-cd:ltä löytyvää Graceful... Yet Forbiddingiä kuuntelee mielikseen. Alunperin vuonna 1999 ensimmäistä kertaa (silloin tosin vain BENELUX-maissa) julkaistu albumi kestää mainiosti päivänvaloa tänäänkin. Kappaleissa tuntuu toki jo hieman samaa patinaa kuin vaikkapa vanhemmissa In Flamesin kiekoissa, mutta jotenkin biisit tuntuvat kestävämmiltä ja tunnelmallisemmilta kuin monet nykyisten jöötiporilaisten virityksistä.
Toisin kuin virkaveljensä, Callenish Circle kuulostaa minun korvaani myös surumielisemmältä ja joissain kohdissa tuoksahtaa nenään kymmenen vuoden takainen Paradise Lost. Jos muita vertailukohtia hakisi, voisi myös tulla mieleen aikoinaan vain kolme levyä tekaissut ruotsalainen Desultory.
Levy on mukavan nostalginen ja tuhti paketti vanhaa ja aidompaa Göteborgia, mutta eipä kaikkea ihan punastelemattakaan kestä kuunnella. Yksi esimerkki voisi olla vaikkapa debyyttilevyn, Drift of Empathyn alunperin päättänyt raita, Scars, jonka ”puhdas” vokalisointisuoritus pistäisi kidutuskeinona isommankin korston tunnustamaan vaikka isoäitinsä myymisen, eikä lopun demollakaan ne instrumentit ole vireessä tainneet olla.
Kuitenkin Forbidden Empathy on niin tuhti paketti ja sisältää vielä sitä aidompaa henkeä, joka tämän musiikinlajin isoimmilta edustajilta on alkanut jo pahasti hiipua.
13.10.2004, Marko Saarinen |
|
