|
01. Gates Of Heaven
02. Out Of The Flames
03. Forsaken
04. Bless My Sins
05. Immortal Hate
06. Son Of A Thousand Souls
07. Enslaved
08. Voices
09. When You Dream
10. Afraid No More
|
Steel Attack Ruotsista, tuolta köttbullien ja surströmmingien hautomosta, soittaa perinteiseellä otteella rakennettua powermetallia. Länsinaapurin melodisen metallin kentän viimeaikaisissa tuotoksissa on löytynyt muutama yhteneväinen piirre; useat yhtyeet tekevät biisinsä juuri tällä samalla tavalla, vaikka mistään ruotsipower-genrestä on ehkä vielä turha puhua. Biiseissä on aina sopivassa suhteessa vanhaa kunnon rässisahausta ja sitten niitä itämaisia ja länsimaisia melodioita herkullisesti kitaroille sovitettuna. Kuitenkin siis erittäin kitaravoittoinen lähestymistapa tuntuu olevan hyvinkin läheinen näille yhtyeille. Musiikki on myös todella rytmiorientoitunutta, eli turha on puhua mistään suorista tuplabassariralleista. Keyboardeja on myös käytetty tavanomaisesta poiketen, hyvin säästeliäästi. Tämä lähestymistapa on minusta tavallaan kaksiteräinen miekka. Vaikka rytmistä ja voimakasta kitarointia Judas Priestin ja Iron Maidenin hengessä on todella kiva kuunnella, on kaavaan jämähtämisen vaara aika suuri. Tästä sopasta syntyy levyllinen saman kuuloista tavaraa, jossa ei käytännössä ole nousuja tai laskuja, vaan kärjistäen samaa paahtoa alusta loppuun. Muutama hieman erilainen kappale ja erilainen soundimaailma olisivat saattaneet tehdä paljon levyn jatkumon ja kestävyyden hyväksi.
Eipä silti, Enslaved-CD:n materiaali sellaisenaan on kyllä todella onnistunutta ja potkivaa. Juurikin sellaista jota hevin pitää edustaakin. Pääosassa ovat siis dynaamiset, iskevät kitarat ja vahvasti esitetty laulu. Levyn alkupuolen Gates of Heaven perustaa polveilevasti etenevään rytmiikkaan ja hyvään kertosäkeeseen. Hieman herkemmän säkeistön omaava Son of A Thousand Souls esittää bändistä ja laulajasta juuri sitä puolta, jota olisi suonut ehkä jalostettavan hieman pitemmällekin. Nimikkoveisu Enslaved on ehkä koko lätyn paras kipale. Melodioiden ja kitarakuvioiden saumatonta yhteistyötä, unohtamatta kuitenkaan rankkuutta, on aina ilo todistaa.
18.10.2004, Eero Kaukomies |
|
