|
01. Morgan le Fay
02. Montsègur
03. Barbarossa
04. Moritori e Salutant
05. Flammenlied
06. Lord of Heaven
07. Europa
08. Dance of Taurus
09. Maure
10. Ocean Blue
11. Break the Silence |
Neofolk on homman nimi tämän monikansallisesta mytologiasta ammentavan yhtyeen kohdalla. Suoraan sanottuna tämänlainen keskiaikapoljento ei ole antanut minulle koskaan mitään, mutta Hekaten hyväksi on luettava, että albuminsa Goddess raottaa tuota ovea hieman. Tavalliselle rahvaalle levyn kuuleminen toisi mieleen haarniskoissaan kiitävät larppaajat, ei mitään sen autenttisempaa. Itsekin kuulun tuohon rahvaaseen, mutta musiikillisia arvoja voi onneksi arvioida yleisemminkin.
Tavallaan levy on ihan mielenkiintoinen, sillä esimerkiksi kitaraa kuullaan vain harvakseltaan, kun taas erilaisia perkussioita käytetään varsin maukkaastikin. Ainoa melodinen instrumentti on naislaulu, mutta koskettimien luomat taustat antavat myös hieman tarttumapintaa, jota levyltä kokonaisuudessaan kuitenkin puuttuu. Yhtye on toisaalta halunnutkin jättää ilmaisunsa vaikeaselkoisemmaksi, eikä ole sokeroinut sävellyksiä helpoilla koukuilla. Kelttitunnelmasta tulee välillä mieleen varhaisempi Enya, mutta Hekate on silti kaukana popmaisesta folk-ambientista. Normaalillekin kuuntelijalle olisi voinut luoda pari koukkua, mistä olisi päässyt kiinni Goddessin anteihin, sillä tällaisenaan olen satavarma, ettei Hekate tule vierailemaan minun, eikä muidenkaan kelttimusiikista näppinsä erossa pitävien ihmisten soittimissa. Edes kitaraosuuksien hieman suurempi määrä olisi voinut olla ratkaisevaa mielenkiinnon säilyttämisen varmistamiseksi, kun nyt tuntuu siltä, että akustinen esiintyy ensimmäisen kerran
ysiraidassa Maure.
Niin, se numero. Musiikin iskevyys on välttävää, instrumenttien käyttö tyydyttävää, laulu
epävireisyydessään, ja paikoin miehisessä selostuksessaan, kehnoa. Silti sen kymmenennen
kuuntelun jälkeen, mikä arvostelulevyillä on äärimmäisen harvinaista, alkaa levy näyttää
sen kiehtovankin puolensa. Eli mistä sitä tietää, ehkä alan kohta keräillä keskiaikaisia
pukimia ja juosta valtoimenaan niityillä muovinen peitsi kädessäni. Tämänhetkinen innostukseni sekä edellämainittuun toimintaan että levyn musiikkiin on kuitenkin tätä hypoteesiä varautuneempaa.
12.10.2004, Antti Korpinen |
|
