|
01. Not Today
02. Coming Round
03. Empty
04. Drop The Gun
05. Allison
06. Maybe
07. She Was Alone
08. Angel Or Devil
09. You Don't Need Me Anymore
10. Runaway
11. War Is...
12. Message |
Ymmärrän, että ammattimuusikoilla on väkisinkin tietty tapa lähestyä kappaleitaan. Jotkut vasaroivat jokaisen kappaleen itsensä näköiseksi, toiset muovaavat itsensä kappaleen ehdoilla toimivaksi välikappaleeksi. Noh, ketään ei varmaankaan kiinnosta mistä päin mitäkin kappaletta on lähestytty, kunhan musiikki säilyttää kiinnostavuutensa. Joskus muusikot, riippumatta siitä kumpaan edellämainituista luokista kuuluvat, kokevat tarvetta ilmaista itseään ns. sivuprojektien parissa. Jos kyseessä on progemuusikko, seuraava luonteva askel on lähestyä InsideOut -levy-yhtiötä levyllisellä musiikkia. Ja kappas, kohta onkin levy jo pihalla. Koko tämä selitys on seurausta sille, että The Jelly Jam kuulostaa niin pirusti pop-hengen vietäväksi heittäytyneeltä King's X:ltä.
Nimimiehiä tämänkin hillopankin takaa löytyy, sillä Ty Taborin (King's X) lisäksi mukana roikkuvat Dream Theaterin John Myung ja Dixie Dregsin Rod Morgenstein. Myungin bassottelua on toki aina mukava kuulla, sillä pelkän alarekisterin lisäksi mies hyödyntää huiluääniä paremmin kuin moni muu samantasoinen neljän kielen mestari. Myungistä ei ole tosin enää vuosiin voinut puhua NELJÄN kielen yhteydessä. Pointtini tuli kuitenkin ilmiselväksi. Soitto on rullavaa, mutta joku sanoi joskus, että kappaleitakin pitäisi olla. Ja niitä levyllä onkin tusinan verran. Ihan kivoja pikku melodioita on myös sorvattu, mutta en näkisi tämän 2 -rieskan nousevan kovinkaan monella ihmisellä "ihan kiva" -astetta korkeammalle. Maailma on toisaalta täynnä levyllä soittavien herrojen toinen toistaan fanaattisempia ihailijoita, joten lienee turvallista sanoa, että pelkäksi kulttuuriteoksi lätyn julkaisu ei levy-yhtiönkään puolesta jää.
Kuten sanottua, The Jelly Jamin kappaleista lähes kaikki ovat silkkaa King's X:ää, eikä kyseisen materiaalin mielenkiintoisuus päätä huimaa. Ilmeisesti kappaleiden takana oleva henkilö, jonka vahvasti epäilen olevan Tabor, on kuitenkin pitänyt näistä kappaleista. Luonnollisesti, ja hyvien tapojen mukaisesti, kaikki sivuprojektin parissa käytettävä tavara kierrätetään pääbändin sävellyssessioissa. Kun materiaalille ei ole syystä tai toisesta ollutkaan tarvetta, ei arvonsa tunteva muusikko koskaan alennu katsomaan peilikuvaansa, vaan myrkyttää tuotantoaan muille tahoille. Joskus haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun levy-yhtiön johtoporras käsittelee tulevia julkaisuja. Uskoisin, että kommunikointi on myöhempää julkilausumaa jonkin verran eripuraisempaa. The Jelly Jam tarjoilee toisen täyspitkänsä, joka sisältää mm. instant-hitit Empty, Maybe sekä Angel or Devil - must have jokaiselle King's X:n ja Dream Theaterin fanille. Osta The Jelly Jam, osta hyvä sika säkissä!
30.09.2004, Antti Korpinen |
|
