|
01. Upon the Dark Throne
02. Condor
03. Black Metal Jaw
04. Hell’s Fire
05. Black Deluce Night
06. Funeral March
07. Sordid
08. Merciless
Kesto: 27:45
|
Todistammeko uuden ajanjakson alkua? Fenriz on perustanut uuden, Tyrant Syndicate -nimisen levy-yhtiön, jonka tehtävänä on levittää underground black metallin tylyä sanomaa suurelle kansalle - tietenkin Fenrizin omien mieltymyksien mukaan. Tässä valossa ehkä onkin sopivaa, että levy-yhtiön ensimmäisen julkaisun, Aura Noirin The Mercilessin avauskappale on nimeltään Upon the Dark Throne…
Aura Noir ei kuitenkaan itse ole mikään poikanen tässä genressä, vaan on pitänyt vanhan liiton black/thrash metallin henkeä yllä kahdella edellisellä albumillaan. The Merciless ei tee sääntöön poikkeusta. Pääkaksikko Aggressor ja Apollyon (tuttuja varmasti monille useista yhteyksistä) ovat taas täyttäneet epäpyhän kolminaisuuden Mayhemin Blasphemerilla, ja näiden kierojen sielujen loihtima vihanpurkaus uhkuu 80-luvun tunnelmaa nopeiden, kaaosta hipovan myllytyksen ja hitaamman, mutta yhtä iskevän turpaanvedon muodossa. Condor junttaa Celtic Frostin hengessä, Black Deluce Night on sanoituksiaan myöten kuin Venomin julkaisematonta materiaalia, kun taas Funeral Thrash porautuu Dark Angelin ja Bay Area Thrashin muistoihin kiivaalla tykityksellään. Omaperäisemmästä päästä löytyy mielenkiintoisella rytmityksellä rynnivä Black Metal Jaw.
Jopa soundipuolella pysyttäydytään ”vanhassa vara parempi” -linjalla: äänimaailma ei täyty tuhansista kitararaidoista tai muista tehokeinoista, vaan pääosassa on sähäkkä kitarasoundi ja jylisevät rummut, jotka tuovat juuri musiikin pääosaan. Keuhko-osastolla kuullaan perinteisestä karjumisessa, josta kuitenkin löytyy tarpeeksi asennetta ja lisäväriä pitääkseen mielenkiintoa yllä.
Tähän mennessä kai on tullut selväksi, että Aura Noir ei tuo mitään uutta tähän päivään ja ruusukorvaisimmille metallisteille bändin silottelematon ja soittomokia vilisevä pieksentä on liikaa, mutta eilisen huuruissa eläville denim-demoneille The Merciless tulee varmasti tarpeeseen. Riffit on kuultu jo ennen, kertosäkeet ovat yhtä kliseiden paraatia, mutta kuten pressitiedotekin mainitsee, tämä on yhtä toimivaa kuin ennen vanhaan. The Merciless toimii kuin häkä: tappaa.
Yhdynpä melkein täysin Antin hehkutuksiin, mutta en aivan aivan samaan arvosanaan. Siinä missä Aura Noir on aiemmin vetänyt jopa teknistä sujautusta mukaan omaleimaisen toimivasti, on nyt tulos paljon vanhakantaisemman rässipieksennän mukaista. 80-luku tulee tavallaan mieleen ja esim. edellä mainitun Celtic Frostin vaikutusta riffeihin ei voi olla huomaamatta.
Mutta vaikka old-school thrashin suuntaan tämä levy onkin aiempia enemmän kallellaan, on black metal -elementit selkeästi mukana. Parhaiten tämä löytyy melkoisen darkthronemaisista laulusuorituksista, jotka ovat kyllä ehkä yksittäisenä elementtinä levyn parasta antia. Soundit ovat tämänkaltaiseen musisointiin jotakuinkin täydelliset. Tuotantopuolelta ei valituksen aiheita siis löydy. Eniten ehkä harmittaa levyn lyhyt kesto. Levy pyörähtää liian nopeasti läpi ja vaikka sen helposti laittaakin uudestaan soimaan, niin toinen kerta ei jaksa enää samalla tavalla yllättää. Myöskin edes sen yhden, todellisen hittibiisin puuttumista jää kaipaamaan. Kova levy kuitenkin ja jatkaa Aura Noirin tuttua, laadukasta linjaa alusta loppuun asti.
01.10.2004, Antti Klemi / Serpent |
|
