|
CD:
01. Tie Turvatkaa
02. Sielut Iskee Tulta
03. Varjoista Valoihin
04. Laki (ei ole sama kaikille)
05. Viimeinen Näytös
06. Sen Tietää
07. Kenen Joukoissa Seisot
08. Eilinen
09. Sumun Maa
10. Vapaana Kaikesta
11. Matkalla (instr.)
DVD:
01. Sielut Iskee Tulta
02. Varjoista Valoihin
DBTL-live:
03. Nerokasta Ikävää
04. Pahalle Et Käännä Selkää
05. Savuna Ilmaan
Kuvagalleria |
Kipakkaan tahtiin maamme eniten kiertävien keikkajyrien joukkoon kohonnut Kilpi tuuttaa ulos kakkosalbumiaan. Tarjolla on taatusti tuttua, perinteitä kunnioittavaa ja aina melodista suomiheavyä.
Levyn avaa Kilven mitta-asteikolla raskaan käden veisu, jossa tarjoillaan yhtyeen tavaramerkkejä; sujuvan melodisia riffejä, mainiota laulua ja muistettava kertosäe. Singlehitti Sielut Iskee Tulta on myös albumin parhaimmistoa. Varjoista valoihin elää bridgen ja kertosäkeensä varassa, muuta kappaleessa ei oikeastaan olekaan. Kilvelle uusi aluevaltaus on kantaaottavuus, jota demonstroidaan veisussa Laki (ei ole sama kaikille), joka valitettavasti tavallaan tuo Kilven kaikkien muiden suomiheavybändien tasolle, ne kun enimmäkseen vain marisevat asioista ja tähän saakka Kilpi on pysynyt moisesta erossa. Minulle yksikin Irwin oli tarpeeksi, muut marmattajat juoskoon suohon. Biisi itsessään on hyvä ja sen mainiot urkusoundit ovat piristävää kuultavaa, mutta sanoituksesta en juuri välitä, Hannu Karpo hoitakoon yhteiskuntakritiikin. Samaa tautia potee taistolaisesti nimetty Kenen Joukoissa Seisot, joka puuttuu muodikkaasti, mutta heikosti naamioiduin vertauskuvin Irakin miehityssotaan. Mahtavan riffin omaava biisi rokkaa sukat jalasta ja pään liikkeelle, mutta sanoitus on jälleen Kilven alapuolella. Viimeinen näytös on simppeli ja rullaava heavypala, jonka kertosäe on takuutavaraa. Sen tietää on Queensr˙chen Rage for Orderin tavalla erikoinen kappale; pop-kertosäe aika hankalassa värssyrakenteessa. Eilinen on hyväntuulista jenkkipoppista, kuten edellisen levyn Villin vaaran kosto. Sumun maa on mainio, Dio -hengessä keskitempoinen ja akustisella kitaralla alustettu fantasiaheavypala. Vapaana kaikesta laukkaa puhtaasti power metal-tantereella ja kipinöi energiaa ja elämänhalua. Matkalla päättää levyn tunnelmallisesti pikkunättiin instrumentaaliin, joka on lajissaan Kilven uran ensimmäinen.
Jos Kilven esikoinen kelpasi, ihan varmasti kuulijalle kelpaa myös II Taso. Erot ovat pieniä. Heavyn ystäville Kilven biiselle voi antaa edelleen rahat takaisin -laatutakuun. Taage Laiho laulaa ajoittain rosoisemmin kuin edellislevyllä ja jotenkin hänen räkäisempi äänensä myös toimii kappaleiden eduksi. Soundeissa ei debyyttiin verraten suuria eroja ole, ehkä rummut ovat miksauksessa hieman enemmän taustalla. Tasapainoinen äänimaailma miellyttää korvaa edelleen. Niinpä levyssä ei ole mainittuja (omaan makuuni sopimattomia) lyyrisiä lapsuksia lukuun ottamatta mitään vikaa ja se on kaikilta osiltaan ihan yhtä hyvä, ja kappaleiltaan vielä monipuolisempi kuin Sähkönsinistä sinfoniaa -debyytti.
Oikeastaan pitäisi antaa sama arvosana, kuin debyyttilevylle, mutta siitä pidättäydyn perustellen asian sillä, että tiesin mitä odottaa. Nyt Kilvestä puuttuu asia, jolle se mahda mitään: uutuuden viehätys. Hieno kakkoslevy silti. Enpä millään malta olla mainitsematta, että ulkomusiikillisillakin seikoilla on painoarvoa - erityisesti levyn kansissa on tapahtunut huomattavaa kehitystä, hähähä.
Levyn erikoispainoksen mukana on tärpiksi mukana bonus-DVD, joka pitää sisälmyksissään fotogallerian, albumia edeltäneellä singlelläkin olleen Sielut Iskee Tulta -videon ja viime kesänä tien päältä RMJ:stä, Party Planetista ja Nummirockista kuvatuista pätkistä kootun uuden Varjoista Valoihin -videon sekä kolme liveveisua viime kesän Down By the Laituri-kaupunkifestivaalin teltasta. Sielut... -video on tummasävyinen mukiinmenevä soittovideo, jossa bändi on laitettu isoihin valoihin ja onpa mukana pyrojakin. Uusi video puolestaan on selkeästi muista, kuin esittämänsä biisin palasista koottu, mutta tunnelmallinen rockhenkinen roadmovien tapainen. DBTL:n vedoissa yleisönlaulatukset eivät turhan hyvin kuulu, joten pätkät ovat hitusen latteatunnelmaisia, mutta bonusmatskuna ne ajavat asiansa ihan kohtuullisesti. DVD ei tarjoa mitään niin sykähdyttävää, josta syystä juuri erikoispainos pitäisi hankkia, mutta keräilyhenkisille faneille kyseessä on ihan mukava viehe. Ei muuta, kuin käykäähän koukkuun!
27.09.2004, Mape Ollila |
|
