|
01. Anatomy of the Unknown
02. Fall of Fate
03. Abstract Morality Junction
04. Mekanizm
05 Symbol of Decay
06. Teknocrate
07. Synthesize My DNA
08. Wormz
09. 4-4-1-8
10. Internal Punishment Programs
Kesto: 40:51 |
Norjalaisen teollisuusmetallin pioneerit jatkavat omintakeista tyyliään yhdentoista raidan levyllään, joista yksi on jätetty syystä tai toisesta pois varsinaisesta kappalelistauksesta. Bändin fanit osannevat hyvin arvata mistä on tälläkin levyllä kyse, mutta sokkona levyn ostavalle tuotos saattaa olla melkoinen yllätys.
Industrial metal on tyylilajina vähintäänkin epämääräinen ja käsitettä saatetaankin käyttää lähes tyystin erilaisten bändien yhteydessä. Internal Punishment Programs kuulostaa tavallaan sekoitukselta Ministryä, kotimaista ...and Oceansia sekä kenties vivahteeltaan Fear Factorya. Pienemmistä nimistä voisi löytää jotain viitteitä myös niinikään norjalaisen Mindgrinderin sekä suomalaista tekoa olevan Scorgrainin suuntaan.
Puhtaan name-droppingin ulkopuolelta Norjan rytmiryhmän saralta voisi löytää adjektiiveja, kuten konemainen, raskastekoinen, futuristinen ja omaperäinen. Red Harvest nakkaa soppaan koneita taidokkaasti ja runsaasti, mutta metallisuutta unohtamatta. Koneet nitisevät, suhisevat, säksättävät ja pitävät muita veikeitä ääniä tasaisen tummanpuhuvan metallin kanssa ja lopputulos kuulostaa onnistuneen raikkaalta. Kappaleista löytyy vaihtelua juuri sopivissa määrin, mutta tempo pysyy melko hyvin tiettyjen raja-aitojen sisällä. Nopeaan konetulitykitykseen tai doom-laahailuun levy ei veny.
Indua kun on, niin myös äänimaailma koneellinen. Rummut jytisevät robottimaisen tasaisesti, mutta raskaasti. Avaruusalusäänet ja tehdassurinat leijailevat suuren osan levystä taustaääntelyn joukossa, mutta onnistuvat myös kaappaamaan oman osansa huomiosta. Kitarat sirkkelöivät reipaskätisen vahvasti ja synat sopivat pakettiin erinomaisesti. Lauluissa löytyy hieman vaihtelua, mutta tulevat lähinnä käheän örinäntapaisen muodossa ulos ja välillä erilaisten efektien läpi suodatettuina. Solistin työ on onnistunutta ja hyvin musiikin kanssa yhteensopivaa.
IPP on hyvä levy, joka kuulostaa samaan aikaan sekä sopivan erilaiselta, mutta kuitenkin tavallaan riittävän tutulta musiikkimakuun istuen. Se tasapainottelee taidokkaasti omaperäisyyden ja turvallisten elementtien välimaastossa jättäen korviin hyvän ja vaikuttoman jälkmaun.
21.09.2004, Serpent |
|
