Kansitaide Zero Nine
N.E. Files
CD
[ Poko Records ]

( 7½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. You Drive Me Crazy
02. Quiet Man (Shouting!!!)
03. Key to the Paradise
04. Everytime
05. Wish You Were Here
06. Wounded Heart Still Bleeding
07. Rock Talk
08. Madre Mia
09. Here I Am
10. Someone Like You
11. Northbound
12. Your Eyes Could Kill

Kesto: 46:11 min
Edellisestä albumista onkin kertynyt jo aikaa kahdeksan ja ensimmäisestä jo 22 vuotta. Silti Kuusamosta nyttemmin oululaistunut Zero Nine jaksaa ja voi hyvin. Bändin kahdeksas levy Northeast Files ei missään tapauksessa häviä vanhoille 80-luvun tuotoksille. Jo klassikoiksi kohonneet White Lines ja Intrigue jaksavat edelleenkin viehättää ja N.E. Files on mainio jatke bändin pitkälle uralle. Levyä hallitsevat tarttuvat ja pirteän rokkaavat biisit. Joukosta löytyy monipuolisuudenkin nimissä tunteellista vuodatusta. Taitavat ja varsinkin kokeneet soittajat kansoittavat tätä yhtyettä mutta parasta antia siltikin tarjoaa Kepa Salmirinteen persoonallinen lauluääni sekä loistava artikulaatio.

Zero Ninen tunnistaa edelleen ja varmasti aina omasta tutusta soundistaan. Tätä soundia on pyritty nyt nk. ajanmukaistamaan ja se on ehkä levyn suurin ongelma. Levyhän on täyttä tuttua kasari-hard rockia, mutta silti muutamat uudet kokeilut eivät ole tuottaneet kovin hyvää tulosta. Vielä keväällä singlelohkaisu Key to the Paradise kuulosti hyvältä mutta nyt tottuneempi korva dissaa reggaerytmit ynnä muut. Muitakin ei-toimivia soundeja löytyy. En nyt tietenkään sano, että Zero Ninen pitäisi aina tehdä saman kuuloista musiikkia. Uudet kokeilut eivät vain tunnu toimivan ainakaan toivotulla tavalla.

Fileiden parasta antia tähän korvaan tarjoavat neljä kovaa vetoa. Quiet Man (Shouting!!!) sisältää toimivan ja hyvän perusriffin. Veikeä laulu ja lopun syntikkatäräytys kruunaavat kaiken. Usein olen tottunut siihen, että albumin kuin albumin nelosraita sisältää tuotoksen parhaan puoleista antia. Eikä nytkään tavasta poiketa, sillä Everytime on erittäin raikas ja mukavan kuuloinen biisi. Tämä soi varmasti aina päässäni kun istahdan paikalleni junaan tai lentokoneeseen. Loistava kertosäe ja vieläpä koko levyn paras kitarasoolo. Sinkun b-puoleksikin päätynyt Rock Talk ei aluksi vaikuttanut sen erikoisemmalta mutta on parantunut kuuntelukertojen lisääntyessä huomattavasti. Jos ehdottomasti pitäisi nimetä kiekon paras biisi, olisi se päätösraitaYour Eyes Could Kill. Biisi toimii kuin atomikello, vaikka intron soolokitarassa on käytetty aivan hirvittävää särösoundia. Levyn profiili saa tässäkin mielessä hieman omituisen olemuksen, koska näinkin vauhdikas ja tarttuva ralli on jätetty viimeiseksi.

Joka tapauksessa alunperin levy antoi odottaa itseltään enemmänkin. Tuttua Zero Ninea on toki aina mukava saada lisää. Hienoa on sekin, että Suomestakin löytyy näitä pitkän linjan yhtyeitä, jotka jaksavat edelleen jatkaa uraansa ilman turhia häröilyjä. Basistia lukuun ottamatta taustalla on myös edelleen sama tuttu kokoonpano. Odotan mielenkiinnolla miltä uusi materiaali kuulostaa livenä. Hyvää jatkoa ja pitkää ikää Ysiorkesterille.

18.09.2004, Tero Lassila
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
IX
IX
[ CD ]
Eyes On The Rear-View Mirror
Eyes On The Rear-View Mirror
[ CD ]
Key to the Paradise
Key to the Paradise
[ CDS ]
http://www.poko.fi/zeronine Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 3977
Palaa »