|
01. Boaconstrictor
02. Too Much Pain
03. Purest Intent
04. Free As a Bird
05. Brain Cleaner
06. I'm Not Your Commodity
07. The Flu Virus
08. Livin' Like a Zombie
09. 12 Men
10. Louder Than The Devil
11. E.D.
Kesto 46:25 |
Australialainen pitkän linjan veteraani ja kristillisen metallin pioneeri Mortification on työntänyt levyjä ulos viime vuosina tasaiseen tahtiin. Julkisuuteen bändi ponnahti 90-luvun alussa äärimmäisen raa'alla thrash-vaikutteisella death metallilla, josta jalostui jonkin sorttista kaoottista grindiä Scrolls of the Megilloth -levyllä ja huomattavasti hallitumpaa ja teknisempää death metallia Post Momentary Afflictionilla. Tämän jälkeen bändi alkoi mennä kevyempään suuntaan, vaikka Bloodworld oli kaupallinen hitti ja Envision Evangelene niitti jonkinlaista musiikillista arvostusta, josta alkoi bändin sekoilut kevyemmän musiikin parissa (mikä tarkoittaa hieman avuttomasti rääyttyä powermetal vaikutteista "extreme" -metallia).
Nyt bändi on selkeästi palaamassa juurilleen, vaikka sitä on luvattu jo monen aiemman levyn kohdalla. Brain Cleanerin kohdalla voidaan jo rehellisesti väittää, että jotain vanhasta mätöstä on tavoitettu, vaikka levyn kansi näyttää pelottavasti Harry Potter -kirjan kannesta reväistyltä. Edelleen mukana on vaikutteita bändin kevyemmästä tuotannosta, lähinnä nokkamies Steve Rowen sävellyksissä. Mutta edellisellä levyllä vaihtuneen kitaristin Mick Jelinicin sävellykset ovat ehtaa metallia. Lisäksi Rowe örisee pitkästä aikaa kunnolla muutamissa biiseissä. Kaikkein karmein muutos bändissä oli tuo vokaloinnin muuttaminen täyteläisestä örinästä aivan johonkin muuhun.
Soittotaito bändillä on kova ja Rowen sähköbasso on aika kovasti esillä, mikä tuo tietysti aivan omanlaisensa ilmeen musiikkiin. Kannuttaja on vaihtunut edelliseltä levyltä ja tilalla on Mike Forsberg, joka on soittanut ennenkin vanhan koulun heviä. Kitaristin soolot lämmittävät eniten ehkä minun mieltäni, koska niissä on vaihtelua ja ne eivät ole mitä sattuu tilutusta.
En yritä edes olla objektiivinen ja vertaamatta bändiä sen vanhoihin meriitteihin. Heikoin lenkki nykypäivän Mortificationilla on mielestäni sanoitukset. Ne ovat vain jotenkin naiiveja ja hassuja välillä. Vanhoilla levyillä syntiset kiljuivat helvetin tuskissa, Saatanaa teurastettiin; retoriikka oli paljon sopivampaa raa'an musiikin henkeen. Ilmeisesti sairastettu syöpä ja perheenisänä oleminen on rauhoittanut Rowea liikaa. Tosin vanhoilla levyillä vanhat jäsenet Jayson Sherlock ja Mick Carlisle kynäilivät paljon tekstejä.
Vanhaan Mortificationiin tottuneella on nielemistä bändin uudessa suunnassa. Kun Too Much Pain -biisissä alkaa örinä - jota ei ole pitkään aikaan kuultu Mortificationin levyillä - sanoilla "Years of suffering, years of remorse", niin väkisin tulee hyvä mieli ja melkein tippa silmäkulmaan vanhoista hyvistä muistoista.
Kappaleissa on selkeästi pieniä vaikutteita joistain vanhoista hiteistä ja siten tulee kivasti mielleyhtymiä bändin kulta-aikaan. Samanlaista kama ei kuitenkaan ole, vaikka jotain vanhasta rankkuudesta ja raakuudesta on onnistuttukin tavoittamaan. Kaiken kaikkiaan levy on kelpo metallia ja jonkinlaiset musiikilliset uudistukset mm. jo lukuisten miehistönvaihdosten myötä bändin pitkän uran aikana ovat tietenkin väistämättömiä. Mutta - suurimmista rimanalituksista on palattu mielestäni oikean metallin äärelle. Uusi kuuntelija tosin voi löytää nyt Mortificationista hyvän ja mielenkiintoisen kuunneltavan, kun mielipiteisiin eivät vaikuta bändin aiemmat tekemiset.
14.09.2004, Pekka Ryhänen |
|
