|
01. Twist the Knife (Slowly)
02. Hung
03. Remain Nameless
04. Plague Rages
05. More Than Meets the Eye
06. Primed Time
07. State of Mind
08. Armageddon X 7
09. Retching on the Dirt
10. Fasting on Deception
11. Throwaway
Kesto: 38:52 |
Grindcoren ja deathgrindin pioneeribändi Napalm Death muuttui alkutuotostensa jälkeen hiljalleen enemmän death metalin suuntaan. Vuonna 1994 ilmestynyt Fear, Emptiness, Despair on yksi bändin parhaita esityksiä deathgrindin saralta ja samalla kenties bändin tummasävyisin levy.
Täysi vuoskymmen on vierähtänyt FEDin julkaisusta, mutta levy on kestänyt ajan hampaan hyvin. Teos pitää sisällään brittipoppoon vähemmän grindaavaa osastoa, mutta punkahtavan rokkaava vyörytys väijyy taustalla. Kitarariffit ovat samaan julmetun raskaita, mutta kuitenkin energisiä ja yksinkertaisia. Jälkikäteen katseltuna kitarariffeistä löytyy paljon sellaista mitä voisi kuvitella kuulevansa vaikka nykyaikaisen numetal-bändin hypytysbiiseissä.
Puhtaan grindcoren ystävälle levyä en lähtisi suosittelemaan, sillä FEDin yleissoundi on raskas ja tumma, ja osa biiseistä suorastaan melko rauhallisia vetoja. Omalla tavallaan levyn tunnelmat tuovat mieleen hieman saman aikakauden , mutta selvästi punkahtavammalla otteella. Parhaimpina esimerkkeinä mustanpuhuvasta ilmaisusta lienevät levyn kappaleet Plague Rages ja State of Mind.
Soundillisesti levy on raskastekoinen, jyräävä ja selkeä. Kitarasoundi on samaan aikaan jollain tapaa sumea ja tumma, mutta kuitenkin riittävän kirkas ja vahva rakentaakseen levylle oman osansa sen synkeästä tunnelmasta. Rummut ovat paikoin hieman keveänoloista läpsyttelyä, minkä vastapainona ne ovat hyvin eroteltavissa ja luonnollisen kuuloiset. Barneyn äijämäinen, suorastaan sikamainen karjunta on juuri sitä itseään mitä Napalm Deathin alkumuodon jälkeen on sopinut odottaa. Makuasioista sopii tietysti kiistellä, mutta ainakin allekirjoittaneelle Barneyn örähtely toimii kuin luoti ohimoon.
Fear, Emptiness, Despair on vahva ja hyvin vuodet kestänyt levy, jos ei aivan parasta Napalm Deathia olekaan. Sen ainutlaatuisen vahva, miehekäs ja painostava tunnelma tekevät siitä oman aikansa klassikon, joka kestää kuuntelua vielä tulevaisuudessakin.
10.09.2004, Serpent |
|
