|
01. Journey
02. Vs. Vampire
03. San Miguel
04. ----
05. The Return
06. U-Boot
07. Dust like Sand
08. Ether
09. Serenity
10. ------
Kesto: 52:24
|
Hollantilaisen Transmission0:n musiikissa on kolme vaihdetta. Ensimmäinen vaihde on rauhallinen ja leijaileva tunnelmointi, joka huokailee ilman kiireitä tasaisen rytmin saattelemana. Kitarat muuttuvat keinuviksi aalloiksi, syntikat maalaavat taivaan harmoniseksi ja siniharmaaksi, ja puhtaat laulut kaipailevat menetetyn perään. Tämä vaihde ei ole kaukana esimerkiksi Tiamatin Deeper Kind of Slumberin rauhallisemmista hetkistä tai Pink Floydin utuilusta.
Toinen vaihde on ensi kuulemalta kaikkea muuta. Kaikki räjähtää raivoksi, kitarat repivät maiseman kappaleiksi, rummut muistuttavat keskitempoisuudellaan puolikuolleen raadon ryömimistä rantahiekassa ja laulu paljastaa itsestään skitsofreenisiä piirteitä muuttumalla tuskaiseksi rääkymiseksi. Koko äänimaisema täyttyy hitaasti vyöryvästä kaaoksesta, joka kuitenkin sisältää armottoman järjellisyyden.
Kolmas vaihde kattaa kaiken muun. Muutaman kerran Transmission0 muuntautuu rokkaavammaksi hardcoreksi kuten San Miguelissa tai löytää jonkinlaisen kompromissin ensimmäisen ja toisen vaihteen väliltä keinuen melankolisen tuskan ja raastavan herkkyyden muodostamalla trapetsilla. Näihin tuloksiin vaikuttaa myös levyn orgaaniset soundit, jotka palvelevat kumpaakin ääripäätä.
0 on siis kaksijakoinen levy. Siitä näkyy selvästi kaksi eri puolta, joista usein kumpikin on läsnä pitkiksi ja hypnoottisiksi venyvissä kappaleissa, mutta etenkin levyn loppupuolella herkkyys ja tasapainoinen aaltoilu ottaa vallan. Tämä kaksijakoisuus on joissain määrin ristiriitaisuutta tuottavat ominaisuus. Transmission0 ole lähtenyt maalaamaan niin laajalla paletilla kuten Neurosis tai Isis, vaikka sävyjä niin myrskystä kuin tyynestä löytyykin, ja tämä kostautuu yhteensovituksen ongelmilla. Kuulija alkaa kaipaamaan jonkinlaista valintaa kahden ääripään välillä. Ja ainakin itse toivoisin bändin jatkavan Etherin ja Serenityn unenomaisten, mutta silti vahvojen instrumentaaliäänimaailmojen saralla, jotka muistuttavat minua Magyar Possesta. Vaikka Transmission0:n vihakin on vakuuttavaa, on yhtyeen rauha vahvempaa.
03.09.2004, Antti Klemi |
|
