|
01. Inflammatory Scourge
02. Post Homicidal Depression
03. Human Crossbreed
04. Mutual Annihilation
05. We Come For Your Ass
06. Lateral Losses
07. Methods of Dissonance
08. Lapitation of the Murine Race
09. Creeping Human Parasites
10. Eyeball Drilling
Kesto: 42:05
|
Näyttää olevan taas aika julkaista ilmoille uusi genrenimike, sillä kreikkalainen Negative Creeps haluaa musiikkiaan kutsuttavan ”satancoreksi”. Se heille suotakoon, mutta saatana ei puhtaimmillaan ole tässä möykässä mukana, corea taas löytyy hieman enemmän. Pääasiassa Mutual Annihilationissa ei niinkään ole kyse mistään uudesta, vaan suht sulavasta vanhojen niksien pyörittelystä.
Tämän tuiman viisikon kakkosalbumi nimittäin tarjoilee asennemetallia, joka pulpauttelee pinnalle useita nimekkäitä yhtyeitä. Raavas thrash metal sisältää hitusen riipivää riffittelyä The Hauntedin tyyliin, aavistuksen Napalm Deathin grindcorea ja brutaalia pieksentää sekä etenkin sooloja a’la Slayer. Laulupuolella nimimerkki M.K karjahtelee Sepulturan ja Panteran hengessä, joten kaikin puolin aggressiivinen keitos tämä levy on. Ei olekaan ihme, että Negative Creeps on napsinut kotimaassaan useita live-keikkoja ja jopa lämppärin paikan Biohazardin Ateenan vierailulla.
Ainoa silmiinpistävä erikoisuus tässä helleenien mäiskinnässä on paikoittaiset flirttailut synkemmän puolen tykityksen kanssa, jota voisi jopa black metalliksikin kutsua. Muuta saatanallista ei Mutual Annihilationin suoraviivaisesta musiikista löydy lyriikoidenkin kertoillessa tuttuja tarinoita ihmisvihasta ja poratuista silmämunista (mutta onko We Come For Your Ass-kipaleessa homovirittyneisyyttä?). Ehkä juuri siksi ei tämä levy olekaan mikään mieleen jäävä kokemus biisien kulkiessa ennakoitavia reittejä, jotka varmasti livenä muuttuvat sotapoluiksi, mutta näin kotikuuntelussa meininki muuttuu tylsemmänpuoleiseksi timakan matalista soundeista huolimatta.
Negative Creeps on siis jokseenkin pätevä siinä mitä tekee, ja se kaiketi riittää. Jos haluat perseellepotkimiseen pienenpieniä nyansseja, voi esimerkiksi julmiin melodioihin loppuva pieksentäralli Lateral Losses ilahduttaa sinua hetkisen, mutta muuten kannattaa pysytellä vanhojen kunnon metalcore-klassikoiden parissa.
01.09.2004, Antti Klemi |
|
