|
01. Nightwish: Over the Hills and Far Away [Gary Moore]
02. Sonata Arctica: I Want Out [Helloween]
03. TOC: Smoke on the Water [Deep Purple]
04: Children of Bodom: Aces High [Iron Maiden]
05. Ensiferum: Battery [Metallica]
06. Lullacry: L.O.V.E Machine [W.A.S.P.]
07. Twilightning: Wind-up Toy [Alice Cooper]
08. Twilight Guardians: Bark at The Moon [Ozzy Osbourne]
09. Mannhai: Live Wire [Mötley Crüe]
10. Five Fifiteen: Kashmir [Led Zeppelin]
11. Thee Ultra Bimboos: We're Not Gonna Take It [Twisted Sister]
12. Norther: Final Countdown [Europe]
13. Ti/Die/For: Passion Rules the Game [The Scorpions]
14. Entwine: Tears Are Falling [Kiss]
15. Tarot: Mama [Genesis]
16. Warmen: Alone [Heart] |
Spinefarm Records päätti vihdoin purkittaa bändiensä tekemät cover-vedot yksien kansien sisään. Monet tämän levyn kipaleista ovat soineet jo CD-soittimissa muutaman vuoden, sillä ne löytyvät bonuksina bändien sinkuilta tai tribuuttilevyiltä. Itse olin kuullut biiseistä noin puolet ennen tähän levyyn tutustumista.
Senhän tämä levy paljastaa, että Spinen bändit ovat hyvin tuotettuja ja saundit pelkkää timanttia. Coveroinneissa on onnistuttu melko menestyksekkäästi. Useinhan parhaat uusintavedot ovat niitä, jotka erottuvat alkuperäisestä kappaleesta ja ovat esittäjänsä näköisiä. HardCoversilla tätä laatua edustaa parhaiten TOC:n Smoke on the Water- repäisy. Klassikko on muutettu punkahtavaksi thrashvedoksi, joka on ihailtavan toimiva uudessa asussaan. Tiukka paketti, joka kääntää alkuperäisen version rytmitykset päälaelleen. No helppohan on maailmankaikkeuden legendaarisin riffi muuttaa toimivaksi tyylillä kuin tyylillä. Senhän todistivat jo Eläkeläiset! Children of Bodomin Aces High ja Northerin Final Countdown ovat hieman rasittavaa kuunneltavaa. Soitannollisesti ei siis mitään vikaa hakemallakaan löydy, mutta örinälaulut toimivat juuri näissä kipaleissa älyttömän huonosti. Vika on minusta vain biisivalinnassa ja sovituksessa. Missään nimessä en ole bändien omassa materiaalissa huomannut laulujen huonontavan kokonaisuutta. Ensiferum onnistuu Batteryn kanssa paljon napakammin. Tässä tarjotaan taas yksi todistusvoima Jari Mäenpään kyvystä laulaa monella eri tyylillä uskottavasti. Alkuperäinen aggressiivisuus on pidetty pinnassa vaikka modernisoiden biisiä lähestytäänkin. Ei missään nimessä mitään läpsyttelyä.
L.O.V.E Machinessa Blackien vokaalit naisen tulkittavana? Kuulostaa aluksi vähän kummalta idealta, mutta ei tarvita kuin muutama tahti todistamaan Lullacryn hoitavan hommansa hyvin. Se viimeisin terä tietysti on hieman tylsähkö, koska alkuperäistä tunnelmaa on vaikea saavuttaa ilman sitä karjuvaa otetta, joka herra Lawlessilla kyseiseen kappaleeseen on. Vähän samanlainen, mutta paljon suurempi vika on Twilight Guardiansin Ozzy-tulkinnassa. Kaikki kunnia oikeille laulajille, mutta kyllä Ozzyn kaltaisten tulkitsijoiden arvo nousee sitä mukaa, kun kuulee heistä tehtyjä cover-vetoja. Vaikka mies ei ole laulajana juuri mitään, on kuitenkin hänen oma ja persoonallinen tyylinsä niin vahva, että en voi kuvitellakaan tätä laulua ilman sitä. Tässä on nyt sama tilanne, kuin taannoisella Nightwish-rundilla, jossa yhtye soitti Ozzyn Crazy Trainin. Eipä sekään ihan täysin vakuuttanut, vaikka puikoissa oli Suomen paras hevivokalisti, Marco Hietala.
Levyn loppupuolelta löytyy enemmän tätä minulle tuntemattomampaa materiaalia. Parhaiten näistä tuntuvat kolahtavan vanhempien tekijöiden, Five Fifteenin ja Tarotin versioinnit. Suomen Zeppelin, johdossaan Suomen Robert Plant vetää esikuvansa Kashmirin aika uskollisesti ja lopussa myös uskaliaasti improvisoiden. Loppujen lopuksi oli ihan mukava idea laittaa nämä bonusbiisit nyt samalle lätylle, sillä tältäkin levyltä löytyy niin monen eri alan bändin tuotantoa, että ei voi kuvitellakaan kuudeltatoista eri sinkulta kaikkia kuulevansa. Suurin osa covereista toimii hyvin ja viihdyttävät sinällään. Muutamista puuttuu persoonallisuutta ja jotkut eivät vain pärjää vertailussa jollekin esikuvansa elementeistä. Mutta tämmöiseksi bilekokoelmaksi ja DJ:n pilailuvälineeksi tämä on oiva kapistus:
- Soita se We're Not Gonna Take It!
- Selvä... kiäh, kiäh.
8/10
Eero Kaukomies
Spinefarmin bändeille on kertynyt liuta lainakappaleita, jotka on nyt niputettu saman kannen alle. Taso vaihtelee kovasti, mutta mukaan on päässyt koviakin versiointeja, joita kehtaisi soitella jopa alkuperäisesittäjille. Kaikille tutuimmasta päästä lienee Nightwishin upea versio Gary Mooren Over The Hills And Far Awaystä, loput ovat enemmän tai vähemmän sinkkujen ja tribuuttikokoelmien jäämistöä. Turhan samaan muottiin ovat esityksensä valaneet Ensiferum, jonka Metallica -tykitys Battery ja Sonata Arctican Helloween -tulkinta I Want Out eivät juuri lainkaan poikkea originaalista. Sen sijaan kortensa oivallisesti kekoon kantavat To/Die/For Scorpions -tulkinta Passion Rules The Gamella ja Warmen Heartin Alonella. Muita mainitsemisen arvoisia ovat Mannhain Mötley Crüe -rokki Live Wire ja Twilightningin Wind-up Toy, joka alunperin löytyy Alice Cooperin Hey Stoopid -lätyltä. Northerin vitsiksi muuttuva Final Countdown ja Children Of Bodomin Maiden -cover Aces High ovat oivia esimerkki siitä, millaista jälkeä saadaan aikaan, kun bändissä ei ole laulajaa, vaan huutaja. Ideana levy on hyvä, joskin turhan yllätyksetön. Aika moni näistä biiseistä on julkaistu on aiemmin, joten ainakaan kivikovalle alan miehelle levy ei varmaankaan uutta tarjoa.
8/10
Kimmo Jaramo
15.09.2004, E. Kaukomies / K. Jaramo |
|
![Endzeit Bunkertracks [ACT VI]](http://www.imperiumi.net/albumcovers/a1471be17f5eeeb1277775cdf13eda0f.jpg "Endzeit Bunkertracks [ACT VI]")
