|
01. Roger Staffelbach: Towards The Light
02. Double Heart Project: Hardcase
03. Patrik Carlsson: Barnards Star
04. Torben Enevoldsen: Beyond Compare
05. Mistheria: One Day In Heaven
06. Jon Paget: Song For Shawn
07. Luis Moreno: Hot Spots
08. Patrik Carlsson: Weightless
09. Richard Daude: From The Inside
10. Rob Sbar: Transfiguring Perceptions
11. Marcos De Ros: In The Fast Lane
12. Tom Kopyto: Wicked
13. Alex Masi: Rejoice |
Tribuuttilevyt ovat harvoin albumikokonaisuuksien kuningasluokkaa, eikä kitaristilegenda Shawn Lanelle omistettu kahden erillisen lätyn kombinaatiokaan sitä ole. Ymmärtääkseni ykkösvolyymi keskittyi Lion Musicin kanssa yhteistyössä olleiden muusikoiden
versiointeihin Lanen omasta tuotannosta, ja nyt julkituotu kakkonen tekee miehelle kunniaa 13 uunituoreen kappaleen voimin. Koska tietämykseni Shawn Lanesta ja hänelle läheisistä
artistitovereista on rajallista, en lähde arvioimaan kunkin levyllä musisoivan henkilön
tarkoitusperiä, vaikka eräiden kappaleiden herättämä ajatus pintaliitävästä
soitinmasturbaatiosta antaisi aihetta artistin mukanaolon kyseenalaistamiselle.
Mukana on kuitenkin pari perin onnistunutta teemaa ja sävellystä, joista ensimmäisenä
nostaisin esiin Patrik Carlssonin Barnards Star -kappaleen. Hämmentävintä koko
asiassa on se, että olen arvioinut Carlssonin uusimman soololevyn annin korkeintaan
keskinkertaiseksi vain viikkoa aikaisemmin. Toinen näillä palstoilla lyttyyn lyömäni artisti tulee vastaan heti seuraavana Torben Enevoldsenin hahmossa. Siinä missä kyseisen herran johtaman Section A -orkesterin musisointi kirvoitti allekirjoittaneen kirpeisiin kommentteihin koko soolobändiskeneä koskien, esiintyy Enevoldsenin Beyond Compare tällä tribuutilla edukseen. Mistherian One Day In Heaven on
puolestaan levyn kauneinta antia, eikä kappale onneksi kynnä pateettisuuden peltoa liian syvältä. Jon Pagetin, ja ilmeisesti myös Chris Polandin taiteilema Song For Shawn
on hengeltään edellisen kaltainen, rauhallinen ja kaunis tribuuttimuotovalio. Kitara-akrobatiaa sieltä vähemmän herkästä päästä esittelee puolestaan Luis Moreno, eikä kappale paikoin esittelemistä koukuistaan huolimatta oikein istu levylle. Jossain muussa yhteydessä kyseessä olisi voinut olla kitarainstrumentaalialbumin huipentuma. Patrik Carlsson pääsee seuraavana todistamaan, että minun ei kannata odottaa kuulevani häneltä kahta tyylitajuista biisiä turhan lähekkäin toisiaan. Pahimmillaan Weightless on nimittäin totaalisen sisäänpäin lämpiävää todistelua kohtuullisista soittotaidoista ja heikoista sävellyskyvyistä. Levyn mielenkiintoisimpia kitarasooloja sisältävä Richard Dauden From The Inside on saksofoniosuuksistaankin huolimatta täysin peruskauraa, joka ei sävellyksenä yllätä tai herätä millään tavalla. Rehellisyyden nimissä saman kaavan kautta kulkee Rob Sbarin kunnianosoitus, eikä Marcos De Rosinkaan esitys hätkäytä muuten kuin poikkeuksellisen raskaskätisellä kitaratyöskentelyllään. Kyseinen kappale eroaa levyn muista kappaleista soundillisesti aika lailla, mutta pienen pieni vilahdus orgaanisuudesta ei tee pahaa tällekään levylle. Tom Kopyton kappale on aika villin kuuloinen, olisikohan mukana ihan oikea Lakota-intiaani? No, tämä, kuten moni muukin fakta, jää vielä peittoon internetistä löytyvän rajallisen informaation vuoksi. Levyn biisilista on lisäksi minulle ymmärtämätöntä, turhan korkealentoista matematiikkaa – lättyyn kun on lyöty 14 raidan
nimet, mutta siltä löytyy vain 13. Parhaassa tapauksessa tässä arvostelussa on siis tullut
kehuttua/haukuttua väärät artistit väärin perustein.
Lion Music ei vielä ole lunastanut paikkaansa monenkaan ihmisen lafkarankingista, sillä liian moneen perusteettomaan julkaisuun alentuneella yhtiöllä on vielä parantamisen varaa monessa asiassa. Tämän levyn ovat kuitenkin tehneet sillä esiintyvät muusikot, ja tällä kertaa positiivisia asioita löytyy himpun verran negatiivisia enemmän.
16.08.2004, Antti Korpinen |
|
![Endzeit Bunkertracks [ACT VI]](http://www.imperiumi.net/albumcovers/a1471be17f5eeeb1277775cdf13eda0f.jpg "Endzeit Bunkertracks [ACT VI]")
