|
01. Behind the God
02. Over the Ceaselles Dying
03. Pails of Blood
04. Everything is a Dream
05. Foul Adder
06. The World's Throat
07. Heads of the Insane
08. Only What Mine's True
09. Bad Daddy
10. Wherever You'll Be
11. Head Held High
12. Nothing Can Stop Procreation
Kesto: 24:46 |
Nyian eteerinen nimi ja bändin debyytin Head Held Highin samea kansi antavat odottaa musiikkia, jota voisi kuunnella souturetkellä joutsenlammella, mutta kun levy pärähtää soimaan, se on kuin ensimmäinen laukaus kyseisellä lammella metsästyskauden alettua. Rauha on mennyttä. Tappaminen on alkanut.
Tämän puolalaisen kvintetin musiikkia on vaikea kuvata. Perusrunko on kyhätty brutaalista grindcoresta ja death metallista, mutta se tyyli, millä tämä kakofonia ja tuska tuodaan ulos etsii vertaistaan. Välillä biisit rypevät junnaavassa hitaudessa, kunnes räjähtävät taas sirpalepommin lailla ympäri verantaa. Joissain kohdin tämä brutaalius lähestyy jopa jonkinlaista orgaanista noisea: kitarat on kuin korvattu tehdasmaisilla sirkkeleillä ja rumpupallille istutettu murhanhimoinen kyborgi. Ruhjovat soundit joista löytyy tukevuutta ja karkeutta kuin Behemothin elefantista vain lisäävät tätä ylitsehuokuvaa tunnetta. Mistään kasvottomasta tylytyksestä ei kuitenkaan ole kyse; etenkin rumpali Wojciech Szymanski viljelee koko ajan omia pieniä kikkojaan kiivaaseen paiskontaansa.
Näiden raivoavien myrskypilvien raoista vilkkuu kuitenkin välillä aurinkokin, tosin harmaan toivottomina säteinä. Mukana on outoja lisäsävyjä taustalla keinuvien kitaroiden muodossa, jotka eivät ole kaukana postrockin suurnimistä. Myös laulaja Bogdan Kondrackin laskeutuessa tuskaisesta, mutta liian tasaisesta murinahuudostaan sointuisimpiin tunnelmointiin kuulija ymmärtää, että tässä on jotakin muutakin kuin vain melua.
Nyiaa voisi kuvailla brutaaliksi Neurosisiksi (etenkin päätöskappaleessa Nothing Can Stop Procreation) tai jopa Nine Inch Nailsiksi death metallin muottiin valettuna. Tämäkin kuvaus on vain pintaraapaisu. Näinkin rankaksi ja raadolliseksi musiikiksi Head Held High on yllättävän syvällinen levy, vaikka tuo syvällisyys pysyykin vain yhdellä - destruktion - tasolla. Siltikin, hämmentävää.
02.08.2004, Antti Klemi |
|
