|
01. Last Journey
02. Reborn
03. Awakening
04. Breeder
05. Trial by Fire
06. Out of the Light
07. Inner Voice
08. Bloodfeast
09. Heretic
Kesto: 38:46
|
Yksi ruotsalaisen death metallin alkuunpanijoista, Grave tulee tällä kertaa puun takaa. Kun edellistä levyä Back from the Grave saatiin odottaa kuusi vuotta, niin tällä kertaa kitaristi/vokalisti Ola Lindgren sai koottua haudantakaiset joukkonsa nopeasti uudestaan ja niinpä Fiendish Regression iskee vain kaksi vuotta edellisestä täyspitkästä. Muutoksia kokoonpanossa on kuitenkin tapahtunut, sillä tällä levyllä rumpukalvoja penetroi Coercionissakin paukuttava Pelle Ekegren.
Levyn alkutaipale lupailee Fiendish Regressionista edeltäjänsä jatko-osaa keskittyen paljolti keskitempoiseen death metalliin, mutta viimeistään neljännen kipaleen Breeder kohdalla kuuroinkin kuulija havahtuu: biisi repii korvia vauhdikkaalla ja rokkaavalla otteella, joka ei ole kaukana bändin alkuaikojen brutaalista kohkauksesta. Hektinen paiskominen jatkuukin loppuun asti, vaikka väliin pudotellaankin hitaampia paloja.
Fiendish Regression onkin mielestäni tämän uuden elementin takia enemmän comeback-levy kuin sellaiseksi luokiteltu Back from the Grave. Tuntuu siltä, että viime levyn jälkeinen kiihkeä keikkailu olisi herkistänyt nelikon perusasioiden äärelle, ja ehkä juuri siksi rivakka Bloodfeast tai panssarikolonnan raskaudella iskevä (ja Carcassin Corporal Jigsore Quandarylta aloituksensa pöllinyt) Trial by Fire manaavat ruotsalaisen death metallin aavetta henkiin kuolettavan tehokkaasti.
Mutta. Bändin tuotemerkki, konemaisen armoton yksinkertaisuus tarttuu liikaa lahkeeseen. Riffit pelkistyvät pariin kertaan lähes kasvottomaksi toistoksi eikä tällaisessa ruumiinavauksen taustamusiikissa tarvittavaa irtonaisuutta saada biiseihin tarpeeksi. Myös bändin otteessa Lindgrenin murinaa myöten sekä Abyss Studioiden sinänsä tuhdeissa soundeissa on turhaa ammattimaisuutta. Visvaa, limaa ja räkää tarvittaisiin lisää rasvaamaan koneistoa.
Fiendish Regression ei ole vuoden paras death metal –levy, mutta se on parasta Gravea vuosiin. Ja sekin on paljon se.
23.07.2004, Antti Klemi |
|
